OSA1 Kirsin tallin leiri 2015

Voisin kai tehdä tästä nyt sellaisen perus leiripostauksen, joita aina välillä tapaa netissä. Elikkä näin lyhyen kaavan mukaan: "Menin leirille sinne ja tänne. Ekan tunnin menin Kivellä, tokan Risulla, kolmannen Kepillä ja neljännen tunnin taas Kivellä. Sää oli hyvä ja ruoka sitäkin parempaa. Oli kiva leiri, kiitti kaikki ihanat ja tässä pari kuvaa näin lopuksi." :D Tää nyt oli ehkä vähän liioitellun pelkistetty, mutta ymmärrätte kai nyt siis sen, että minä kaipaan lisää tietoa leiristä, josta ollaan kertomassa ja itse pyrin tekemään nyt pitkän, mutta parhaani mukaan mielenkiintoisen ja todenmukaisen postauksen meidän leiristä. Tässä onkin jo itselleni paljon haastetta, mutta katotaan mitenkä käy :D . Hauska juttu, jos joku jaksaa kiinnostuneesti kahlata koko tän meidän leirin läpi ja uskoa edes puolet lukemastaan... Toivotaan myös, ettei siitä ole haittaa, että olen käyttänyt metodia "Tuhat sanaa korvaa yhden kuvan" sen sijaan, et "yksi kuva kertoo enemmän, kuin tuhat sanaa". Mutta tuosta metodista kerron myöhemmin lisää, tässä postauksen edetessä.

Tuon pidemmittä puheitta asiaan nyt sitten lopulta.

SUNNUNTAI 2.8.

Tavarat varattu, sitten ne vaan laukkuun.

Eli leirimme alkoi 2.8.2015 Kirsin tallilla Enonkoskella. Muut leiriläiset saapuivat tallille suunnuilleen siinä kuuden maissa. Minä tulin viimeisenä paikalle, koska pakkaamiseni jäi hieman viimetinkaan ja myöhästytti lähtöäni. Onneksi olin listannut edellisenä päivänä kaiken tarvittavan paperille ja minun tarvitsi vain heittää tavarat laukkuun, joten selvisin operaatiosta noin puolessa tunnissa. Minä saavuin tallille noin 18.30 ja raahasin kaksi kertaa itseni painoisen laukkuni, ratsastustarvike laukkuni ja kameralaukkuni leiritupaan. Siellä oli jo ihana leiritunnelma. Pedit oli pedattu ja kaverini oleilivat rennosti pedeillään katsellen niitä aitoja ja alkuperäisiä Teletappeja Marin läppäriltä. Leirillä meitä oli siis viisi tallin nuorisoa "edustavaa" tyttöä. Tämä leiri oli siis tarkoituksella hieman pienempi, kuin kesän muut leirit. Se että meitä oli vain viisi aiheutti yhden ongelman ja se on se, että kuka kuvaa ratsastustuntejamme, kun ratsastamme kaikki yhtäaikaa? Vastaus tuohon ongelmaan on se, että meillä ei ollut kuvaajaa ratsastuksen ajaksi, kuin sillointällöin iltatuntilaiset, joten tyydytäänpä muihin kuviin ja tekstiin.

Pian tahdoimmekin siirtyä jo leirituvasta ulkoilemaan. Tälle ensimmäiselle illalle meille ei ollut keksitty sen kummempaa ohjelmaa, joten keksimme sitä itse. Tallin omistaja Kirsi ei ollut vielä itse paikan päällä, sillä oli lähtenyt kuninkuusraveissa käymään, tietäen, että me tulemme tallille illaksi. Kirsi pääsi lähtemään raveihin sillä ehdolla että suomenhevos tamma Kiva olisi saanut varsansa synnytettyä ja varsan synnyttyä Kirsi siis pääsi raveihin. Me tietysti heti ensimmäisenä ajattelinne pistää koko tallin palasiksi...eikun mitää...siis eei ihan kuitenkaan. Kävimme ihastelemassa vastasyntynyttä ori varsaa ja se oli ihana pitkien jalkojensa kanssa. Ulkona me myös vedimme toisiamme ravikärryillä ympäri pihoja ja kävimme tervehtimässä tallin uutta asukasta, eli Väiski-possua. Kiertelyn jälkeen menimme takaisin leiritupaan ja Mari alkoi katsoa Ennan kanssa Saw nimistä kauhuelokuvaa, kun me kolme muuta aloimme pelata Aliasta.

Huui, kauhuelokuva :D

Iirikseltä=Iikki oli päässyt aliaksen säännöt unohtumaan joten ne piti vääntää oikein rautalangasta, että meni perille. Pelimme oli aika vaarallisen hauskaa ja vaikein selitetyistä sanoista taisi olla paimenkoira ;) . Saw elokuva taisi olla sen verran hurja Marille ja Ennalle, että sen katsominen taisi tapahtua lähinnä silmät kiinni leffaa kelaten. Joten pian pelipöydän ympärillä istuimme me kaikki viisi. Jaoimme joukkueet: 1.Minä, Veera ja Iikki  ja  2.Enna ja Mari. Keksimme tässä pelatessamme Alias-pelin ongelman, eli sen, ettei se lopu koskaan. Sillä aina, kun lauta on kierretty ympäri saapuu uudelleen ruutuun "start", josta peli luonnollisestikin alkaa (taas uudelleen). Pelattiin siinä melkeinpä koko pelilauta kerran ympäri, mutta juttu keskeytyi siihen, kun Kirsi kurvasi autolla pihaan. Ja huoneesta pinkaistiin laumana ulko-ovesta pihalle tarkoituksena "hyökätä Kirsin kimppuun". Matkamme tyssäsi kuitenkin kuin seinään liukujarrutuksella, kun pääsimme leirituvan kuistille. Hyökkäys siis epäonnistui ja leiriläislaumalle tuli selväksi lauman johtaja jo ennen kuin edes kukaan oli suutaan avannut. Nohjaa, Kirsi pääsi siis autosta ulos ilman mitän hirmuista ryysistä ja me seisoskelimme kiltisti kuistilla.

 Kirsi lähti omiin puuhiinsa siitä sitten ja me tulimme ulos. Leirillämme meille ei ollut erillistä avustajaa, koska olimme kaikki jo sen verran tietoisia omista touhuistamme. Elikkä, jos ei ole leiriavustajaa, ei ole myöskään järjestettyä iltapuhaa, leikkejä ja sen sellaisia. Me päätimme siis itse ryhtyä itsemme leikittäjiksi ja kasasimme ratsastuskentälle tukkihumalaesteradan. Radassa oli pujottelut ja puomi, joka oli maassa ja "sai päättää" menikö yli vai ali...no helpommalla pääsi, kun ylitti, joten niin me teimme. Eli ennen radalle menemistä pyörittiin noin 15kierrosta kepin ympäri, jotta pää meni pyörälle. Tämän jälkeen kipitettiin kepparin kanssa rata edestakaisin ja seuraavan vuoro. Tuo oli ihan hauskaa illanvietettä ja sen radan lisäksi hyppäsimme raipalla korkeutta. Korkein hypyistämme taisi olla minun tai Iikin noin metrin korkuinen hyppy.

Siivosimme esteradan ja siirryimme talliin juttelemaan Kirsin kanssa. Meidän keskustelut olivat taas sellaista perus älykkäiden ihmisten luokkaa, ettäh. Puhuttiin muun muassa tulevasta yömaastosta(joka ei sitten koskaan toteutunutkaan). Kunnon yömaastoon liittyviä asioita ovat esimerkiksi vilkkuvat otsalamput, joiden synnyttämiä varjoja hevoset voisivat säikähdellä. Lisäksi ennen maastoa tulisi olla katsottuna vähintään yksi kauhuelokuva. Maastoretken ajankohdaksi sopisi hyvin kello 00.00 yöllä, kuun paistaessa ja ukkosen jyristessä jossain, myös aavemainen eestinhevonen Rossi olisi hyvää seuraa yömaastoon. Mutta joo, tämä jäikin sitten vain suunnitelmaksi, joten ei nyt huolestuta liikaa ;).

Aavemainen Rossi illan hämärässä.

Siirryimme tallista takaisin leiritupaan iltatoimille. Eli höpöttelimme kaikenlaista, osa katsoi teletappeja, minä luin Yhden dollarin hevosta ja kaikkea tälläistä perus oleilua. Myös pesut ja pisut kuuluivat tähän iltatoimiin. Iikki ei halunnut käydä yksin pesulla, koska siellä oli joku mörkö, joten lueskelin siinä pesukopin ulkopuolella kirjaa ja Iikki sai käydä peloitta pesulla. Olimme valmiit nukkumaan noin 01.15 ja uni tuli nopeasti, kun vain silmät ummisti. zzz...




MAANANTAI 3.8.

Aamulla heräsin 08.50, herätyskellooni ja muut heräsi silloin tasan 09.00. Kävelimme yöpuvuissa aamupalalle tallipihan pääräkennukseen, eli Kirsin taloon. Söin aamupalaksi leipää, muroja ja kaakaota. Samalla Kirsi jakoi meille ratsut aamun ratsastustunnille. Oli todella hassu olo, kun minulle ei ollut pitkään aikaan jaettu hevosta, koska menen yleensä aina Miicolla. Nyt oli siis hurrjan jännää saada ratsu, jota en tiennyt jo valmiiksi etukäteen. Minä sain mennä BBllä ja se oli kiva yllätys, koska luulin, ettei BB ole leirimme aikana tunneilla. Mari sai ratsukseen Väinön, Enna Korrin, Veera Tertun ja Iiris Rossin ja minulle se BB. Lähdimme hakemaan hevosia laitumilta. Kaikki muut ratsut haettiin ruunalaitumelta, paitsi Veera haki Tertun tammalaitumelta. Me avasimme BBn kanssa laitumen portit, koska muut halusivat vältellä sähköiskuja ja hurjia portteja. Rossi kauhisteli matkanvarrella aitauksessaan oleilevaa possua, johon hepat eivät olleet vielä tottuneet :D.

vasemmalta: Rossi, Urkki, Korri, Väinö, BB, Sentlemanni

Kokoero, mut on se kyllä ihana heppanen.

Harjasimme ja varustimme hevoset hoitopuomilla. Minulla meni siihen aikaa muita enemmän, koska tykkään todella harjaamisesta ja haluan hevosen olevan siisti ratsastuksen aikana. Tykkäisin harjata hevosen vähintään neljällä harjalla, mutta tyydyin nyt vain siihen kumisukaan ja pölyharjaan, jotta ehtisin tunnille.

Ratsastimme tallin hiekkakentällä kumirouhekentän sijaan, sillä kumirouhekenttä oli sateiden vuoksi märkä ja upottava. Sää oli ihanan viileä, vaikka aurinkokin paistoi hieman pilvien välistä. Ratsastustunnin ensimmäisen 15minuuttia etsimme istuinluitamme tekemällä erilaisia harjoituksia. Esimerkiksi nostelimme jalkoja sivulle ja irti hevosen kyljistä, jotta istuisimme vain istuinluiden varassa. Tämä oli todella valaisevaa ja osan meistä oli todella vaikeaa tuntea yhtään mitään luita missään ja minä tunsin muistaakseni vain vasemmanpuoleisen istuinluuni... Seuraava 15minuuttia ratsastimme jalustimet kaulalla ristissä, jotta saisimme tiputettua jalat täysin rennoiksi alas. BBn ravi oli aluksi todella pomputtavaa, varsinkin verrattuna Miicon pehmeään poniraviin. En pystynyt istumaan rennosti oikein mitenkään. Jalkani lähtivät kokoajan nousemaan ylös, tai valuivat eteenpäin. Lopulta fuskasin hieman ja pidin hetken verran satulan etukaaresta kiinni, jolloin minun ei tarvinnut keskittyä satulassa istumiseen niin paljoa ja pystyin keskittymään täysin jalkojeni rentouttamiseen. Lopulta pääsin kiinni BBn ravin rytmiin ja jalkani pysyivät helpommin rentoina alhaalla ja se sai myös BBn rentoutumaan. Työskentelimme keskiympyrällä miettien vain omaa istuntaa, ratsastamatta hevosta sen enempää. Sitten tapahtui sellainen ihana ihme, että ilmeisesti minun rentouteni ansiosta BB laski päänsä alemmas ja pyöristi selkäänsä, jolloin ravi alkoi tuntua todella helpolta istua, eikä pomputtanut ollenkaan. Otimme jalustimet jalkaan ja pystyin edelleen istumaan suht hyvin ja BB ravasi aika kivasti. Ainut ongelmamme oli enää se, että jalkani elivät ihan omaa elämäänsä, ne heiluivat ja valuivat eteen ja nousivat hieman ylös, mutta se ei vaikuttanut kummemmin BBn liikkeeseen, joten kai minäkin tein siinä jotain oikein. Tämä tunti oli melkeimpä 100euron arvoinen. Hoksasin, että ratsastaessa se vaikuttaa todella paljon, että ratsastaa itsensä hyvin, niin silloin hevonenkin menee melkeimpä jopa itsestään hyvin, hienosäätöä lukuunottamatta. Ooi ihana BB <3 <3

1.

2.

2.

Tästä vain piirros, jalka vain nostettiin risti-istunta asentoon omaan syliin tavallaan.

BB

Ratsastuksen jälkeen hoidimme hevoset pois. Minä harjasin BBn hännän kunnolla, kun en ennen tuntia ehtinyt sitä selvitellä. Laitoin BBn talliin kylmäyssuojat jaloissa ja menimme syömään. Ruokana oli nakkeja ja perunamuussia. Minä ajattelin maistaa salattia, jota en ole koskaan aijemmin osannut syödä ja itseasiassa sain sen (kaksi salaatin murusta) jopa syötyä. Ruoka oli tosi maukasta ja täyttävää. Syömisen jälkeen teimme jonkun sortin venytyksiä, kun niistä nyt olimme puhuneet koko leirin alun. Ryömimme takaisin leiritupaan lepäilemään musiikkia kuunnellen ja herkutellen. Minä lähdin Iikin kanssa takaisin ulos ja heittelimme Merin koirille, Sallille ja Nellille keppiä ja koirat olivat innokaita noutajia, niinkuin yleensä.

Kaunis Salli-koira.

Kunnon raketti :D

Ruokailusta on nyt kulunut puolitoista tuntia ja oli vuorossa iltapäivän ratsastustunti. Kirsi jakoi meille hevoset. Minä sain suomenpienhevos ruunan nimeltä Pöly, Mari Rossin, Enna Tertun, Veera Onnin ja Iiris Väinön. Minun ja Pölyn viimeksi kokema tunti(joskus talvella) ei mennyt koivinkaan hyvin, koska Pöly ei millään meinannut nostaa laukkaa kanssani kolmikaarisen kiemurauran jokaiselle kaarelle. Minun ilmeisen epäselkeä pohkeiden käyttö oli silloin ongelmana, joten olin toivonut Pölyllä menemistä, jotta voisin korjata sen tunnin virheitä. Tämän päivän tunnilla teimme aluksi vähän pohkeenväistöjä keskihalkaisijalta uralle. Loppu tunnin ajan me laukkailimme vain keskiympyrällä ja olin tyytyväinen, että sain nostettua Pölyllä laukan molempiin suuntiin. En voinut hirveästi vaikuttaa laukan tahtiin, kun pöly tuntui kipittävän hurjaa vauhtia :D, siinä minä sitten istuskelin kyydissä ja yritin olla juoksematta muiden päälle. Tunnin jälkeen veimme Pölyn ja Väinön laitumelle jo ennen muita ja siirryimme Iikin kanssa leiritupaan. Pian loputkin tulivat sisään, meillä kävi kyläilemässä leirituvassa pari kaveria, Anni ja Karkki, mutta he palasivat tallihommiin siitä aika pian.

Nappasimpa ratsustani Pölystä kuvan iltapäivän tunneilta.

Leirituvassa oli aika lämmin ja me olimme aika poikki, joten siirryimme Iiriksen kanssa ulos, ettemme nukahtaisi leiritupaan. Istuskelimme pihakoivun varjossa ja Kirsi tuli kysymään, et voitaisko me hakea Sentlemanni laitumelta, jotta voisimme tehdä sille tieteellisiä tutkimuksia. Sentlemanni oli siis ollut sairaslomalla, joten Kirsi kokeili kentällä, että mitenkäs on herran terveys irti päästessä. Siinähän se Sentle sitten vähän hölkkäsi kentällä ja siirsimme sen takaisin puomiin. Oli vuorossa teoriatunti.

Haimme Sentlemannin.

Pikkuista juoksemista.

Hyvin näyttää jalat toimivan, on se hyvä parantua juuri ennen lomaa.

Sentlemanni.

Teoriassa harjottelimme hevosen kuumeen mittaamista, se oli kaikkien meidän mielestä joltain kannalta vastenmielistä ':D, mutta olin toivonut tämän asian kertausta, koska on todellakin hyödyllinen taito! Opettelimme tekemään myös ketjusidettä, jos hevoselle tulee haava jalan alaossan ja tässä tapahtui pienimuotoinen sähläys, kun tuulen voimasta liikahtanut ämpäri säikäytti Sentlemannin, niin se vähänniinkuin hypsähti nilkkani päälle, mutta ei tullut kuin pieni mustelma kun pidin siinä sitten kylmäyssuojaa päällä vähän aikaa. Ja teoria jatkui...onnistuin tekemään omasta mielestäni aika siistin ja kestävän oloisen ketjusiteen, ensikerralla täytyy vain muistaa laittaa solmukohta tarkemmin kavion puolelle, ettei se paina hevosen ihoa ja vaikeuta sen verenkiertoa :). Sitten se teoriatunnin karmivin juttu...PIIKITYS! Maailmassa yhtenä ongelmana on se, että minä tahtoisin ammatiltani eläinlääkäriksi ja olen hiukkasen piikikammoinen. Tässä heppailun ohella sitä on alkanut pikkuhiljaa siedättyä näihin piikkeihin ja sensellaisiin. Nohjaa, Kirsi näytti esimerkin meille, kuinka hevoseen tökätään neula, josta sitten voisi laittaa hevoselle esimerkiksi lääkettä. Me siis harjoittelimme vain tyhjillä neuloilla (olis voinut olla vaarallista tehdä todellinen harjoitus). Eli ensin Kirsi teki sen ja me katsoimme, okei no miulla oli silmät melkein kiinni, mut ei ihan :D. Sitten Iikki teki saman toimenpiteen Kirsin perässä ja me muut katsoimme silmät pyöreinä vierestä. Muut eivät halunneet edes kokeilla. Minäkin olin vähällä skipata tämän, mutta ajattelin, että kerrankos sitä, kun tilaisuus on annettu...sit se "traaginen ja eritän julma vaihe(lukekaa pilke silmäkumassa ;)  )", otin Kirsiltä neulan...etsin sopivan kohdan...venytin nahkaa hieman kireämmäksi, jotta neula uppoaisi helpommin...ja TÖKS, siellä se oli, piikki kiinni Sentlemannin kaulalihassa. Iiik, ääk, no totta puhuen se ei oikeastaan edes ollut niin kamalaa. Neula oli terävä, eikä sitä tarvinnut sen kummemmin hepan sisälle porata :,,D, tökkäsin vain. Helpottuneena tapahtuneesta rapsuttelin hieman Sentlemanni "parkaa", joka näytti nukkuvan ja nauttivan hoidoista, huhhuh. Kaviohauteen tekeminen jäi harjoittelematta käytännössä, mutta jätettiinpä jotain ensi kesällekkin.

Ketjuside edestä.

Sama takaapäin.

Harjoittelimme itse.

Etsin sopivan kohdan.

Venytin nahkaa kireämmäksi.

Ja TÖKS, siellä se oli, hevosessa.

Tämän jälkeen aloimme tekemään pikkuhiljaa iltatalli hommia. Minä ja Enna jäimme laittamaan karsinoihin vesiä, kun muut veivät Sentlemannin yms. hevoset pois pihasta, takaisin laitumelle. Kirsi haki Kivan, Mellin ja niiden varsat talliin yöksi nukkumaan ja me rapsuttelimme Väiski-possua. Väiskikin otettiin talliin nukkumaan ja syömään iltapuuroa, on siinäkin possu, eikös niiden pitäisi syödä jätteitä? Viimeisenä juttuna minä, Iiris ja Veera kävime joikaamassa, huutelemassa ja kutsumassa ruunaherrat piha-aitaukseen. Ne tulivat kiltisti, kun tiesivät saavansa ruokaa.

Voi possukkaa.

"Mihinkäs minä olinkaan matkalla?"

Johan alkoi reitti löytyä.

"No otappa nyt äkkiä se kuva, mun pitäs olla jo tallissa! "

Hurja estetreeni mamman luokse nukkumaan.

"HEEEEPAAAT, TULKAA SYYYÖÖMÄÄN!!!"

Heppojen ruokinnan jälkeen mekin menimme sisälle ruokittaviksi ja oooi ihanaa, meitä odotti yllätys. Me saatiin mansikoita ja herneitä, oi naminaminami :)! Iltapalalta etenimme kohti houkuttelevia petejämme ja uni tuli aika pian heti sen jälkeen kun sille antoi luvan tulla.

Oooi namia :)

...zzz...



TIISTAI 4.8.
Aamulla herättiin yhdeksältä ja aamupalalla oltiin 9.30. Söimme leipää ja naminami mansikoita. Sotkuilta ei vältytty, kun yks jogurttipurkki kaatui pöydälle, mutta sen siivoaminen kävi onneksi nopeasti ja pääsimme siirtymään ratsastusvaatteiden vaihtoon. Olimme miettineet aamulla, että tandem-tunti olisi kiva ja sellaisen me saimmekin. Puimme rennompia vaatteita, kuten lökärit, koska ilman satulaa ratsastaessa sellaiset on kätevät. Minä käytin ikivanhoja ratsastushousujani, joissa oli kivat reijät polvissa, mutta ne oli juuri sopivat tähän käyttöön.

Minä ja Mari olimme ensimmäisinä valmiit ja lähdimme kinuamaan Kirsiltä meille ratsuja. Kirsi kuitenkin tarvitsi ensin pari mammatammaa laitumelta, koska eläinlääkäri oli tulossa tarkistamaan niiden varsa/varsattomuus tilanteen. Minä ja Mari siis haimme ne ja sen jälkeen me leiriläiset kokoonnuimme sopimaan ratsut jokaiselle parille. Meitähän oli siis viisi leiriläistä, niin yhden piti mennä itsekseen ja se oli Marille ihan okei ajatus, joten minä ja Iikki otimme ratsuksemme Väinön, Enna ja Veera ottivat Enskan ja Mari ratsasti Simeronilla.

Meidän tuntimme oli enemmän tasoa leikkitunti, kuin ratsastustunti. Humpsuttelimme ravissa ympyröitä ja uraa pitkin. Aluksi Iikki istui edessä hoitaen ohjaamisen ja minä matkustin istuen Iikin takana. Iikki "leikki" meidän matkaradiota kertoen päivän säätiedotuksia ja laulellen kesäkappaleita. Säälimme yhdessä Väinö parkaa, kun se joutui kuuntelemaan meidän höpinöitä ja kestämään kaiken, muun muassa keikkumisemme ravi-laukka-askellajiyhdistelmässä:D. Puolessa välissä vaihdoimme Iikin kanssa paikat niin, että minä siirryin ohjaamaan "etupenkkiin" ja Iiris istui takanani. Teimme myös muutaman laukannoston näinpäin. Väinö laski laukassa päätään alaspäin...varmaan haaveili pukittavansa meidät alas, mutta olimme kai niin painavat yhdessä, että se ei oikein kyennyt, joten laukkaili ihan kiltisti. Lopputunnin me pujottelimme tötsiä(=tötterö/kartio) ja Väinö oli oikein taitava. Tunti alkoikin jo olla lopussa ja sain taas moittia jalkojani niiden epärentoudesta ja ylös nousemisesta. Kävelimme loppukäynnit niin, että toinen selässä olijoista hyppäsi selästä alas ja vain toinen jäi ratsastamaan loppukäyntejä. Minä jäin kävelyttämään Väinöä ja Iiris meni hakemaan Väinölle pesutarvikkeita. Mari, joka ratsasti yksin Simeronilla ei voinut "päättää" "kumman ratsastajan laskisi maahan ja kumpi jäisi selkään", joten hän hyppäsi itse alas ja talutti Simeronin loppukäynnit tehden itse askelkyykkyjä koko ratsastuskentän ympäri. Ratsastuksen jälkeen harjasin Väinön häntää noin puoli tuntia, koska se oli ihan rastainen ja ei näyttänyt mielestäni yhtään kivalta sellaisena.

Loppukäyntejä ihanalla Väinöllä, Iiris on jo poistunut matkustamosta.

Mari ja askelkyykyt :D

Loppukaarrossa.

Väinän kaunis erikoisen värinen silmä :)

Siistitty häntä.

Tässä välissä oli päiväruoka. Me söimme riisiä ja kanakastiketta. Minä olin nyt rohkaistunut ottamaan salaattia jo neljäsosan lautasesta ja se oli oikeastaan aika hyvää, kun söi ruoan kanssa yhtäaikaa, eikä erikseen.

Seuraavana oli vuorossa vikellystä teoriatunnilla. Haimme uljaaksi voimisteluratsuksemme Enskan ja puimme sille vikellysvarusteet, eli lähinnä vikellysvyön ja suitset. Siirryimme hiekkakentälle ja kiinnitimme sivuohjat Enskan kuolaimiin. Minä viisaana aloin aukaisemaan solkia ja vaikka mitä, kun olisi pitänyt käyttää sellaista pikalukko kiinnitystä, hupsis :D. Kun hevonen oli valmis työhön, punttasimme ensimmäisen vikeltäjän kyytiin. Minä juoksutin Enskaa parin ensimmäisen vikeltäjän ajan ja loput vikeltäjät vaihtelivat juoksuttajia keskenään. Luulin, että Enska olisi niin laiska, etten saisi sitä nostamaan laukkaa seisoessani ympyrän keskipisteessä, mutta Enska olikin reipas ja kiltti ja suostui laukkaamaan pyynnöstäni tosi hyvin. Loppu puolen vikellyksen aikana Enska olikin jo vähän väsyneempi, eikä suostunut muilla nostamaan laukkaa, joten Kirsi kävi välillä herättelemässä sitä. Vikellyksestä sen verran vielä, että se oli tosi kivaa. Aijempina vuosina olin tehnyt kaikki samat temput, kuin tänäkin vuonna, mutta koskaan en ollut seisonut kävelevän hevosen selässä ja nyt tein sen, aika huimaa. Se ei oikeastaan ollut ollenkaan niin vaikeaa, kuin olin kuvitellut.

Perusistunta.

Maailmanympärysmatkaa tekemässä, eli käännyn hepan selässä ympäri 360 astetta.

Laukkaa takaperin, reipar Enska.

Vaaka, paikallaan seisoessa.

Seison selässä, hevosen seistessä paikallaan.

Puoliseisonta ravissa.

Nousemassa ylös käynnissä.

Ja sit vaan vyöstä irti ja tadaa :)

Tämä oli kyllä aika mahtavan hauskaa, hieno Enska!

Ja kyllä, katseen ehkä pitäisi olla eteen, mutta vahdin hepan korvia, et pystyin ennakoimaan juttuja :D ..seliseli..

Nyt aikataulu oli aika nopeatempoinen. Me purimme Enskalta jalan irti...eikun siis varusteet pois ja aloimme heti jakaa seuraavalle ratsastustunnille hevosia. Minä huomasin, että oli vielä lökärit jalassa joten kävin tekemässä ratsastushousujen vaihdon maailman nopeusennätyksen ja olinkin jo heti takaisin hevosten jaossa. Sanoin siinä just Kirsille silleen: "Joo, no siis mie voisin ehkä mennä joku päivä Rossilla... ... ...taai siis käyhän miulle tietty kuka vaan muukin, vaikka Simppa tai Onni tai Väinö tai Terttu tai..." Luettelin tyyliin kaikki tallin hevoset, kunnes Kirsi keskeytti ja sanoi: "Nii, mie olin vähän ajatellut siulle sitä Rossia nyt tälle tunnille :D."  Sit mie vaa olin sillee: "Aai, kiva, no miepä meen hekeekkii sit sitä tästä :D." Loput ratsut jakautui niin, että Mari meni Korrilla, Enna meni Väinöllä, Iikki meni Onnilla ja Veera meni Tertulla.

Rossi tulossa tunnille...

Meille oli suunnitteilla tunti, jolla harjoitellaan kevyttä istuntaa ja se sitten muuntautuikin jockey-tunniksi. Ratsastelimme kevyttä ravia ja kevyessä istunnassa ravia. Tämä sattui ainakin minua todella paljon vasempaan nilkkaan, se johtui ymmärtääkseni siitä että en osannut joustaa nilkoista. Osa valitti polviaan ja osa nilkkojaan, tämä oli siis aikalailla jalkarääkkäystä. Tämä päivä on ratsastusten osalta aika eriskummallinen, kun joka tunnilla temppuillaan jotakin. Tällä tunnilla me laukkasimme normaalisti, mutta myös seisten hevosen selässä jalustinten varassa. Meidän oli tarkoitus laukata kenttää ympäri, mutta oikaisimme aika paljon kulmia, koska ei oikein kyennyt kääntämään/ratsastamaan sisäpohkeella, jolloin pyörimme pelkeinpä keskiympyrää. Lukatessa minusta tuntui, että pieni söpö Rossiponi ei pysyisi pystyssä, koska olin niin pitkä ja korkealla ja ihan varmasti vaikeutin sen tasapainossa pysymistä, mutta onneksi Rossi oli taitava, eikä mennyt nurin.. Loppuravit teimme voimakevennystä, eli kaksi ylös ja yksi alas jnejnejne. tai kaksi alas ja yksi ylös jnejnejne. tai kaksi alas ja kaksi ylös jnejnejne. Tämän urheilun jälkeen istuimme vielä harjoitusravia. Minun ja Iikin ratsut jäi seuraavalle iltapäivän tunnille, joten tunnin loputtua autoimme seuraavat ratsastajat selkään. Kun tulin alas Rossin selästä, niin jalkani melkein petti kokonaan koskettaessaan maanpintaa ja melkein pyllähdin hiekalle, en ollut kylläkään ainut meistä, jolle kävi näin. Minä ja Iiris "ryömimme" pois ratsastuskentältä ja kaaduimme nurmikolle makaamaan ja lepuuttamaan jalkoja. Iltapäivän tuntilaiset katsoivat meitä hymysuin, olimme ilmeisesti aika huvittavan näköisiä maatessamme keskellä hevosten kulkuväylää. Lopulta muutkin leiriläiset eli Veera, Mari ja Enna tulivat alas ratsujensa selästä ja taluttivat ratsunsa aivan minun ja Iikin vierestä hoitopuomiin, me päätimme siirtyä hiemen reunempaan Iikin kanssa.

Tarkoituksella puolet liian lyhyet jalustinhihnat ja puolet liian pitkät ohjat ;)

Kevyttä istuntaa ravissa.

Kevyttä istuntaa laukassa.

Laukassa seisten jalustimilla.

Hieno Rossi, aaauu miun nilkat :D

Loppuraveja rennommin harjoitusravissa.

Pian Kirsi keskeyttikin meidän makoilun. Tallille oli tullut ratsastaja nimeltä Satu ja hänelle piti näyttää, mistä löytyisi lainakypäriä ja kenkiä. Lähdin iloisena auttamaan ja löysimme sopivan kypärän hänelle. Se oli itseasiassa juuri se sama lainakypärä, jota minäkin olin joskus käyttänyt. En löytänyt ratsastajalle sopivia kenkiä, joten annoin omat ratsastuskenkäni hänelle lainaksi ja ne olivat kuulemma juuri sopivat. Ratsastaja nauroi, että meidät oli ilmiselvästi veistetty samasta puusta, kun minun ja hänen nimi oli Satu, molemmmille kävi sama kypärä ja kengät. Olihan se aika hauskaa, kun aika harvoin minäkään tapaan ketään Satu nimisiä ihmisiä.

Auttelin tässä välissä muutenkin tuntilaisia ja harjoittelin sosiaalista elämää, kun olen ollut täällä nyt koko kesän eristäytyneenä maaseudulla metsän keskellä mummolassa. Ilmeisesti minunkin olisi pitänyt olla tässä vaiheessa syömässä ruokaa, niinkuin muut leiriläisistä, mutta en oikein kyennyt siitä liukenemaan yhtäaikaa muiden kanssa, joten menin ehkä viisi minuuttia myöhemmin, kuin muut. Olikin jo ihan hirmuisen hirmuinen nälkä ja söin ison lautasellisen jauhenlihakeittoa. Söin niin innolla, etten muistanut enää puolen tunnin päästä mitä olin edes syönyt hetki sitten. Ruoan jälkeen jäin sisälle juttelemaan Kirsin vanhempien kanssa ja rapsuttelin Pipsa-koiraa ja Jäärä-koiraa. Me juttelimme meidän hevosista, heidän hevosista, meidän koirista, heidän koirista, metsästyksestä ja kaikesta. Noin vartin päästä siirryin leiritupaan.

Minä aloin siivota kameran kuvia ja muut lähtivät käymään kaupassa herkkuostoksilla. Minun oli tarkoitus lähteä tekemään tallihommia sillävälin kun muut oli kaupassa, mutta kuvien poistelu veikin koko ajan (noin 30min). Kun kamut tuli takaisin ruokakasojen kanssa minä, Iikki ja Veera lähdimme ulos istumaan. Löysin huivistani reijän ja mietimme, kuinka minun pääni nyt ihan varmasti paleltuu sen vuoksi ja suunnittelimme reijän ompelemista. Kohta loputkin tytöistä tuli ulos ja Kirsi ehdotti meille häntien pesua, sillä aikaa kun hän kävi Siru-hevosen kanssa ajelulla. Me suostuimme ja lähdimme oitis hakemaan mahdollisimman likahäntäisiä hevosia. Siellä oli oikeastaan aika paljon puhtaita häntiä omistavia hevosia, mutta kyllä me viisi asiakasta löysimme. Minä pesin Urkin hännän.

Häntäpyykkiä :)

Kirsi ei ollut tullut vielä takaisin Sirun kanssa, joten me keksimme itse tekemistä. Minä kävin kysymässä Akilta, et voitaisiinko me lanata ratsastuskentät. Saatiin siihen lupa ja sitten me opeteltiin lanausta. Iirikselle tämä oli ihan uusi juttu ja Iikki sai pienen punaisen "traktorin" pukittamaan muutamaan kertaan ja me muut meinasimme kuolla nauruun katsellessamme, kun Iikki vaappui penkillä ajoikin hyppiessä :,D. Minä olin ajellut kenttää jo kerran aijemminkin, joten se sujui ihan hyvin ja saimme yhteistyöllä kentästä siistin ja tasaisen. Siirryimme seuraavalle kentälle ja nyt oli Marin ja Ennan vuoro kokeilla ja heilläkin sujui homma hyvin ja kentästä tuli oikein siisti.

Ensimmäinen kenttä ajettu.

Seuraavan kentän kimppuun.

Nyt Kirsikin oli tullut jo takaisin ja autoimme iltatallin tekemisessä. Minä kävin niittämässä Veeran kanssa mammatammoille ja niiden varsoille vihreää heinää, Enna ja Mari laittoivat hevosille vesiä. Tällä aikaa Iiris meni Kirsin käskystä suihkuun, ettei meillä menisi koko yötä siihen kun Iikki suunnittelisi suihkuun menemistä. Meidän osuus iltatallista oli nyt tehty ja Kirsi lähti laittamaan meille iltapalaa. Minä jäin hetkeksi istumaan päärakennuksen ulko-oven viereen ja seurailin Lerkkanan  ravailua metsälaitumen viereisellä pellolla. Kirsi tuli ulos hakemaan meitä leirituvasta iltapalalle, mutta jäikin hetkeks miun kaa juttelemaan. Kirsi pohti, et Lerkkana varmaan rauhoittuisi, jos tammat eivät olisi metsälaitumella ja suunnitteli hakevansa ne metsästä pihan aitaukseen. Minä siinä sitten ehdotin (vitsillä, et eiköhän oteta vaan suoraan ne tammojen suitset vaan mukaan ja lähettäis nyt koko leiriporukka sinne yömaastoon. Kirsi erittäin totisena, eli ei todellakaan tosissaan ehdotti, että hän voisi ottaa pienen Alisa nimisen shetlanninponin ratsukseen ja me voisimme jakaa sitten loput. Mut jeep, hain muutkin leiriläiset syömään ja Kirsi lähti paimentamaan tammoja pihaan, jotta Lerkkanakin voisi elää rauhassa elämäänsä. Iltapalamme oli erittäin äänekäs. Me nauroimme niin paljon ja kovaa, että varmaan kaikui naapuriin asti seinien läpi. Yritimme epätoivoisesti koota itseämme, jotta olisimme voineet syödä tukehtumatta, muttä tähän aikaan illasta se oli aikalailla mahdotonta.

Siirryimme leiritupaan nukkumaan. Kävimme kaikki neljä ihan todella sutjakasti suihkuissa, koska halusimme pian nukkumaan, sillä kello oli jo puoli yksi yöllä.. Päivittelimme ja tutkimme hetken sosiaalisia medioitamme ja minä luin kirjaa. Veera ilmeisesti nukkuikin jo ja kävimme muutkin nukkumaan heti, kun sammutimme valot. Kului vain viisi minuuttia ja huoneen jokaisesta suunnasta kuului uneliasta tuhinaa, eli kaikki nukahtivat 00.35, paitsi minä. Tein sellaisen yleisen virheen, jonka unettomat usein tekevät, eli olin netissä 0.55 asti ja kävin nukkumaan siinä toivossa, että olisin unessa sitten 1.00. No en kuitenkaan saanut unta, minulla oli ehkä liian kuuma tai en oikein tiedä. Yritin pitää kännykän kaukana minusta, etten olisi ainakaan sillä, muttakun minulla oli jotenkin todella energinen olo, eikä nukkumatti selvästikään ajatellut tulla minua tapaamaan. No minä suunnittelin tätä blogitekstiä ja sen sellaista siinä tylsistyneenä. Kello kulki hitaasti eteenpäin ja kaipasin juttuseuraa, mutta en tietenkään herättänyt ketään seurakseni, koska sitten meitä olisi ollut kaksi unettomuudesta kärsivää. Kävin syömässä välipalapatukan, muutaman sipsin ja juomassa kylmää vettä noin kello 1.45 ja palasin takaisin yläsänkyyni odottelemaan unta. Kello 2.05 Marin sängystä kuului: "Eeih, eei, no nii ku siis mie...MITÄÄH..uoaaahhh..zzz..." Mari puhui siis unissaan :D. Yritin edelleen nukkumista pää tyynyssä ja silmät suljettuina, mutta minua ei nukuttanut yhtään, väsytti vain. Kellon ollessa 2.22 Mari alkoi taas selittää unissaan, tällä kertaa hengittämisohjeita tähän tapaan: "Käyt vaa sillee..oot vaa sillee..niiku hengittelet...zzz.." Aloin laskea Marin latautuvan tietokoneen sinisiä valonvälähdyksiä ja pääsin 150 asti sitä tasaisen tasaista laskemista, kunnes yhtäkkiä välähdykset loppui, eli kone oli kai latautunut. Iiris kysyi 2.50 yöllä hyvin ällistyneeseen äänensävyyn: "MitääääH?!", eli Iikkikin puhui unissaan. Onneksi minäkin nukahdin siinä vähän jälkeen kolme yöllä ja sain nukuttua edes muutaman tunnin. Voitte lukea leiripostauksen seuraavasta osasta, kuinka selvisin hengissä seuraavan päivän tämän vähäunisen yön jälkeen. . . . . . . . . . . . . . . . . . . .

Esimerkiksi tästä lisää jatko-osassa ;)

Leiripostauksen kakkos osaa odotellessa, mukavaa loppukesää, tai alkanutta syksyä kaikille!