Sadepäivien kuulumisia

Nyt on vähän ollut täällä hiljaisempaa, koska täällä on vain rauhallisesti lomailtu. Minulle ei oikeastaan ole nyt tapahtunut mitään kovin erikoista, suurin juttu on varmaan uusi satula. Se on merkiltään Zaldi ja väriltään ruskea. En nyt vielä hehkuta siitä täällä sen enempää, koska en uskalla luottaa sen olevan sopiva, kun yleensä mikään satula ei ole sopiva Miicolle.. Pidän tästä satulasta nyt tooodella hyvää huolta, sen varalle, ettei se meille jäisikään. Muun muassa askartelin äidin kanssa jalustinhihnoihin pehmusteet, suojaamaan satulansiipeä hankaumilta. Ties vaikka näistä tulisi uusi muoti-ilmiö talleille, hahah :D.

On ne kyllä aika kivat ja hyödylliset.

Ei mene satula pilalle, ei.

Nyt, kun on ollut paljon sateisia päiviä olen viihdyttänyt itseäni lukemalla ja virkkaamalla. Olen lukenut kirjaa nimeltä Yhden dollarin hevonen. Lainasin sen kirjastosta ja luin jo kahden ensimmäisen päivän aikana kirjan puoleen päviin, hups. Kirjassa kerrotaan erään tytön elämästä hänen rikollistaustaisen isänsä elämästä, kun he pelastavat hevosen teurastamolta yhden dollarin hintaan. Tytöllä on aikomus päästä kisaamaan hevosen kanssa, mutta empäs tiedä miten käy, kun en ole vielä loppuun lukenut... (vaikka olenkin heppaihminen ja voisi olettaa, että tykkään enimmäkseen heppakirjoista ja heppaelokuvista, mutta eeei. Ei se niin mene, harvemmin edes heppa-aiheiset elokuvat tai kirjat minua kiinnostavat, koska siinä on aina se samaan tapaan toistuva juoni: ...on joku tyyppi, jolla on hieno talli ja loukkaantunut hevonen, sitten on se naapurin navettatalli johon tämä hienon tallin hevonen pelastetaan lopetuksuhan alta. Sitten hevoselle tapahtuu navettatallilla ihmeparantuminen rakkauden ja hellyyden ansiosta ja näin maatilan nuorukainen(vaikkapa tytär) osallistuu hevosella suuriin kisoihin ja saa kasoittain perheelleen rahaa ja blaaa...blaaa...blaaa...kyllä te ehkä tiedätte...) Minusta olisi kivaa lukea erilaisia hevosaiheisia kirjoja tai katsoa leffoja, joten nyt. Jos olet tietoinen jostakin heppaviihteestä, joka minua saattaisi kiinnostaa niin Ehdota/suosittele kommenteissa minulle jotakin uuden juonen tarinaa, jonka voisin hevosista nähdä, kuulla ja kokea?

Yhden dollarin hevonen

Waaau, pinkit sivut :O

Silmiä vaille valmis :3

Se on siis apina.

pää

Tästä on tulossa nalle.

Sen lisäksi, että sadesää saa minut viihtymään sisällä(paitsi hevostenhoidon ja ratsastuksen aikana), sade saa mansikat kasvamaan herkullisen makeiksi ja pullukoiksi. Nyt on ollut urakka syödä mansikoita ja pakastaa niitä ja on niitä myös osattu käyttää leivonnassa. Oi, kyllä mansikat on yksi kesän parhaista asioista <3.

Piian tekemät kakut Juhan syntymäpäiville.

Mitäpäs muuta, hevosia ollaan uitettu ja koiraa on temputettu. Meille tulee nyt loppuviikosta kengittäjä huoltamaan heppojen kaviot ja silleensä. Ensiviikoksi menen ratsastusleirille, mutta sen mainitsen nyt vain ohimennen, koska siitä teen luultavasti erillisen postauksen :) .

Jeps, heippa ja kommentoikaahan vaikka niitä kirja- ja leffavinkkejä ;).

Yöllä keskellä järveä?

Pulppulp kalakaverit!

Vene on nyt maalattu, toivottavasti miut otetaa joskus kyytii. Tuollainen oli ajatus noin kolme viikoa sitten, kun autoin Juhaa veneen maalaamisessa. Senpä päivän jälkeen olikin sitten vain huonompia kelejä, joten heidän perheen kalastukset jäivät vähemmälle. Veneestä tuli mielestäni siisti ja hyväkuntoisen näköinen...vaikka itse sanonkin ja kalareissulle halusin. Noh nyttenpä sitten tuli tilaisuus ja niin me lähdimme.

Ennen lähtöa pakkasin itselleni veneilyyn sopivia varusteita mukaan, kuten eväitä (porkkanaa, leipää ja trip-mehu), lämpimämpänä takkina mukana oli tallimme nimellä varustettu takki, ja otin toki myös kameran mukaan. Olin virkannut edellispäivinä amigurumi apinan, jonka halusin näyttää Irmelille,
niin otin sitten senkin mukkan. Lisäksi lähdön valmisteluun kuului se, että siirsin hevosten iltatoimia 15minuuttia aijemmaksi, hepat oli vat siitä vain mielissään. Juhan auto ajoi pihaamme noin kello 09.30 ja minä ahtauduin kyytiin laukkuni kanssa. Perheen pienempi lapsi Erkki oli jo nukahtanut automatkalla, joten minulla oli hyvin aikaa olla irmelin kanssa.

Saavuttuamme punaisen hirsimökkimme pihaan (noin kahden minuutin ajomatkan päässä mummolasta) parkkeerasimme auton nurmikentälle ja aloimme purkautua autosta ulos ja siirtymään kohti rantaa. Ulkona oli vielä valoisaa, mutta rantaan oli jo silti kerääntynyt parvi itikoita meidän riesaksemme. Juha alkoi heti valmistella venettä lähtökuntoon, tekemällä pieniä korjauksia. Esimerkiksi lisäsi veneen tankkiin bensaa ja vahvisti virvelitelineiden kiinnityksiä. Minä ja minun iskä(joka oli siis jo mökillä grillaamassa) kannoimme kaikki tavarat autosta veneeseen, sillä Juha korjaili venettä ja Piia odottaa perheeseen kolmatta lapsosta, joten ylimääräinen kävely ja painavien tavaroiden nostelu ei ole nyt Piialle hyväksi,vaikka aktiivisena ihmisenä Piia ei malttaisikaan pysyä pois hommien parista :D.

Vene pian lähtövalmis.

Asja jäi uskollisesti rantaan odottamaan.

Kun vene oli laitettu hain nukkuvan Erkin auton takapenkiltä. Vähän pelotti kokoajan että herätän pienen ihanasta unesta, mutta eihän sekään nyt niin vakavaa olisi olut. Selvisin kuitenkin herättämättä Erkkiä. Ihme, kun ei herännyt minun tapellessa turvaistuimen vyötä auki. Ehkä opin avaamaan senkin joskus helpommin ja kätevämmin, mutta vielä ei ollut osaamisen aika. Kantaessani tuli hirmuisen varovainen olo. Ajattelin vain, että nyt ei pidä kaatua ja et voih, kun Erkki on kasvanut siitä, kun oli vielä ihan pieni ja kevyt poika. Erkki nostettiin sylistäni veneeseen pesäpatjalle nukkumaan ja me muutkin kapusimme veneeseen ja irroittauduimme rannasta jä lähdimme kohti kalavesiä.

Putputtelimme järveä eestaas tasaisen hiljaista vauhtia. Opettelin virvelin kelan käyttöä (pahoittelen, jos en taaskaan osaa sanastoa, kun ei ole ihan se tutuin laji tämäkään) ja onnistuin jopa laskemaan siimaa ja pistämään sen lukkoon sellaisella edestakaisin heivattavalla rautakaarella :,D. Jarrua en osannut säätää oikealle tiukkuudelle, mutta se sitten ensikerralla. Viritin virvelini pidikkeeseen Juhan ohjeiden mukaan: "Työnnä se siihen pidikkeeseen niin, että se ei hankaa niihi reunoihin." "Laita se vielä syvemmälle, vielä, vielä, vielä...stopstopstop, nyt, siinä on hyvä." "Kännä vielä se valkoinen lukko siitä virvelinpidikkeestä kiinni ja kallista virveliä vähän tasaisempaan asentoon."  Noilla ohjeilla minä onnistuin ja pärjäsinkin sitten koko kalareissun ajan.

Sitten vain juttelimme niitänäitä ja söimme eväitä. Juha vitsaili eväistäni, että otinkohan vahingossa hepan eväät mukaan ja nauroimme sille siinä sitten hetken. No jaa, porkkana. Puhuimme myös siitä, miten minä teen usein asiat toisin, kuin miten ehkä yleensä ihmiset tekevät, tai miten oletetaan asioita tehtävän. Minulle ei nyt tule tavoistani esimerkkejä mieleen, mut voittehan niitä vaikka kommentteihin mainita, jos tulee mieleen? Sitten keskustelumme siirtyi siihen, miten minä ja Juha olemme sammanlaisia siinä asiassa, että tykkäämme tehdä asioita kerralla huolella ja hyvin. Mielummin niin, kuin että yhtäaikaa sotkisi montaa asiaa ja ne sotkut joutuisi sitten jälkeenpäin korjaamaan kuitenkin kaikki ja siihen menisi vain lisää aikaa. Huolellisuuspiirteemme vuoksi olemme ilmeisesti molemmat taipuvaisia huomauttelemaan muille, jos joku heidän touhunsa näytää epätoimivalta. Hassuinta tuossa on se, että huomaan itse huomauttavani muita aina sillointällöin ja sitten korjaan "joo, sori, mie tiiän, et sie osaat tän, mut mie oisin vaa tehny sen toisella tavalla :D .."

Pian tämän jälkeen olikin jo sen verran hämärämpää, että ensimmäinen kala tarttui. Kelasimme sitä veneeseen, mutta se rontti karkasi jo ennen luoksemme tuloa. Kohta seuraavakin kala tarttui ja saatiin veneeseen asti, mutta se oli vain ahven(kun kuhia oltiin hakemassa) niin se päätettiin viskata vielä veteen jatkamaan elämää. Keskustelimme seuraavaksi siitä, miten mielestäni olin tavaalaan veneessä ainut eri perheeseen kuuluva. Tämä ajatus tuli siitä, kun Piia, Juha, Irmeli ja Erkkihän asuavat saman katon alla omassa talossan ja minä eri talossa vanhempieni kanssa. Toisaalta kuitenkin Juha on kanssani ihan yhtälailla meidän perhettä, koska onhan hän veljeni ja sitten päädyimme siihen tulokseen, että ollaan sitten kaikki yhtä suurempaa perhettä saman sukunimen alla ja Juha nyt on siinä vähänniinkuin sellainen liitospala (hahah, nauran täällä koneen ääressä jo melkein itsekin näille meidän elämää mullistaville keskustelun aiheille :'''D ). Keskustelun keskeytti söpön pieni hauenpoikanen, joka vapautettiin takaisin järveen hyödyttömän pienenä..

Siinä yön suurin saalis, hauenpoikaakin suurempi.

Oli aika pimeää kuvaamiseen...

Tähän mennessä kello oli jotain vaille 00.00. Irmeli oli katsonut tabletista poniohjelmaa istuillaan, koska ei suostunut siirtymään nukkumaan, mutta lopulta väsymys vei voiton ja tabletti tipahti kopsahtaen nuokkuvan Irpun kädestä penkille. Irmeli ryömi Erkin viereen nukkumaan pesäpatjalle. Juuri, kun Irmeli oli nukahtamassa hän havahtui, kun muisti että unilääke jäi ottamatta(minäkin säikähdin, että miten 5v syö uniläkettä, mutta ei hätää juttu selviää pian.) Eli Irmeli siinä hetken vänisi, että ei voi käydä nuukumaan ilman lääkettä ja Juha yritti selittää, ettei sitä nyt ollut mukana. Lopulta Piia "muisti" ottaneensa lääkken mukaan. Piia kaatoi Irmelin vesipullosta vettä lusikkaan ja Irmeli söi sen ja oli valmis käymään nukkumaan. Ennen nukahtamistaan Irmeli selitti minulle, että lääke on taikaläkettä, joka estää näkemästä painajaisia ja ilman sitä Irppu ei tahtoisi nukkua :3. Söpöä :3?

Muita kaloja me emme reissumme aikana sitten saaneetkaan, mutta Juha opetti miksi virvelin ja siiman kulman täytyy olla 90astetta kelatessa kalaa ylös. Ja selitys oli suunnilleen tällainen (kuvissa havainnolistetaan tapahtumaa ja oikea käsi esittää siimaa ja vasen käsi onkivapaa/virveliä siis) :

Eli vavan ja siiman kulman tulee olla kelatessa 90 astetta, koska...

Kalan vetäessä ja siiman kiristyessä vapa pääsee joustamaan, eikä näinollen siima katkea.

Mutta JOS vavan ja siiman välillä ei ole minkään laista kulmaa, niin...

...kalan vetäistessä siima katkeaa...ja sinne meni kala.

Tykkäsin kalareissusta paljon ja odotan innolla ensikertaa. Pitää toivoa hyviä säitä, niin kyllä minutkin varmaan vielä mukaan otetaan :D. Innostukaahan lähtemään kalastusretkelle vaikka laiturin nokkaan, se on mainiota puuhaa vaikka kaverin kanssa, kun voi samalla jutella järkeviä, tai vähän vähemmän järjellisiä asioita.

Siellä ne kalat vaanii, vetten syvyyksissä...

TOTO-ravit ja paljon kuvia

Moiks.

Tänään kaverinani täällä mummolassa on ollut Tinja. Tinjan kanssa olemme syöneet mustikoita ja ratsastaneet maastossa ja tehneet muuta mukavaa. Meitä lähellä sijaitsevalla raviradalla oli tänään illalla raviurheilua, joten ajattelimme mennä katsomaan mitä siellä tapahtuu. Edellisenä iltana veljeni Juha oli sitäpaitsi pyytänyt minua mukaan raveja katsomaan ja näin me siis sinne päädyimme. Minä en itse ole mitenkään erikoisemmin raveihin tutustunut ja nämä olivat siis ensimmäiset ravikilpailut joita olin seuraamassa.

Hevoset olivat tuolla kyllä aikas nopeita. Ei olisi minun pikkuinen ponilainen ehkä kokonaista kierrosta noiden vauhdissa kestänyt. Kiitolaukkaa juosten Miico olisi ehkä pysynyt vauhdissa mukana parikymmentä metriä. Ehkä me vain suosiolla jätämme tämän lajin näille lajin pitkäjalkaisille edustajille ja harjoittelemme kärryilyn alkeita ihan vain omaksi iloksi. Kisoissa oli mukana kylläkin myös pieniä ja söpöjä shetlanninponeja, joita me emme harmillisesti ehtineet näkemään, vaikka olisimmekin halunneet, koska ponit on parhaita. Paikalla oli myös mukana keppareita ja niidenkin ravijuoksu jäi näkemättä..voivoi. Jäi nyt hieman mietityttämään juoksivatko ne kepparitkin kärryt perässään, mutta se jää sitten selvitettäväksi ensikertaan ;). Paikalla oli myös koiria edustamassa toista nelijalkaisten lajia.

Mäyrislapsi tuituitui :3

Minä en oikeastaan ymmärrä raveista muuta, kuin sen, että hevoset juoksee rataa ympäri ja eka maalissa voittaa...jos edes noin on. Eniten minua kummastutti monenmoiset ravivarusteet, joita hevosille oli puettu päälle. Oli häkkyrää pään yllä ja alla ja ryntäissä ja jokapaikassa. Jotkut juoksijoista pärjäsi paljon heppoisammilla varusteilla, kuin toiset. Ravureilla ei siis ilmeisesti ole mitään varusteiden enimmäis- tai vähimmäsvaatimuksia, toki kärryt ja perus "vetovaljaat" on kai oltava :D. Noh jaa ihmetelkää kanssani esimerkiksi näitä:

Uusimpia varusteita minulle on luultavasti tuo turvan/pään pääle nouseva metallijuttu, joka lähtee otsan yli hevosen korvien väliin jne. Luulisin, että se ehkäpä estää hevosta vetämästä päätä alas, mutta en tiedä. Kertokaa ihmeessä kommenteissa minulle, jos joku tietää. Toki googlaisin, mutta en voi, koska en tiedä sen nimee. Etin varmaan kirjasta, jos kukaan ei osaa kertoa?

Onneksi meille sattui hyvä sää. Ei satanut ja aurinkokaan ei paahtanut liian kuumasti. Sää ja ihanat, komeat ja kauniit hevoset houkuttelivat paikalle ihan kivan määrän porukkaa. Katsomoon mahtui juuri ja juuri hetkeksi istumaan ja sekin oli ihan kiva kokea. Paikalla oli tuttavianikin noin tusinan verran ja heidän kanssaan oli kivaa vaihtaa vähän kuulumisia :) .

Porukkaa oli ihan kivasti ja tuttujakin löyty joukosta.

Minä ja veljentyttö Irmeli katsomokalliolla.

Tahtumissa on usein jotain houkuttelevaa syötävää, kuten täällä oli lakuja ja muita makeisia. Minä en ostanut mitään, mutta kuva jäi muistoksi :D. Reissu raveihin oli oikein onnistunut, vaikka en aluksi meinannutkaan jaksaa lähteä. Oli kyllä positiivinen kokemus ensikertalaiselle ravimaailmasta. Kotona ilta jatkui rauhoittuen heppojemme iltaruokintoihin ja tarkistuksiin yms. Huomenna pääsen toivottavasti tapaamaan Sirpa-tätiäni. Hän saapui mökillemme Lahdesta asti tässä illan aikana :) . Sitten vielä hieman lisää illan tunnelmia:

Ravi, vai laukka?

Oli, kyllä kivaa! Toivottavasti kuvat olivat siedettäviä ja niitä ei toivonmukaan ollut liikaa :)? Mutta tämä olikin kuvapainoitteinen postaus, joten...

Ps.kuvissa olevilta hevosilta, ohjastajilta ja henkilöiltä en ole kysellyt erikseen kuvauslupaa, mutta toivottavasti ei ketään haittaa. Jos joku hevosen omistaja sattuu täältä löytämään kuvan hevosestaan, niin ota talteen, jos tahdot. Muuten kuvien kopiointi ja talteen otto ja levittely on kielletty.