Muut Lemmikit

                                                                                           Täplä

• Nimi: Täplä
• Lempinimet: Täpy, Täppälä, Täpykkä, Mummeli, Lupu, Lupukka, Lyllerö jne. 
• Rotu: sekarotuinen (beagle/karhukoira)
• Syntymäpäivä: 1.2.2oo7 -2015
• Sukupuoli: narttu
  
• Säkä: n.40cm
• Temput: istu, maahan, tassu, toinen tassu, kova sana, molemmat tassut ja haukotus
•  Luonne: rauhallinen, laiska(paitsi jos on ruoasta kysymys), itsepäinen, uskollinen omistajalleen, viisas, kiltti

Täplä on perheemme ensimmäinen koira. Sain sen syntymäpäivälahjaksi täyttäessäni kahdeksan vuotta. Olin itse säästänyt siihen rahaa, eli lähinnä varmaan ne pennoset joita läysin maasta tai sain lahjaksi aijempina vuosina. 
     Olin silloin maailman onnellisin lapsi, kun kävimme katsomassa Täplää sen pentukodissa. Muistaakseni ostokriteerini oli lähinnä se, että se oli niiiiiin söpö ja ihana :3. Muistan nyös sen, kun muu pentulauma juoksi hurjan kovaa vauhtia ja Täplä rauhallisempana jäi jälkeen niistä. Säälin Täplää ja halusin olla sen ystävä, joka ei jätä sitä yksin juoksemaan, vaan pitää sille seuraa.
     Täplän noutoreissulla olin todella jännittynyt, koska en oikein tiennyt mitä odottaa. Muistan todella hyvin, kun istuin auton keskimäisellä takapenkillä ja Täplä oli vieressäni ja uikutti ja ulisi todella paljon. Minä silittelin sitä ja lohduttelin parhaan osaamiseni mukaan.
     Täplän lapsuudesta muistan ehkä parhaiten sen, kun se repi suunnilleen koko talomme silpuksi, jos se joutui jäämään yksin kotiin ollessaan alle 3-vuotias. Muistan esimerkiksi sen, kun se söi koko mustan nahkaisen sohvakalustomme, se repi vessastamme muovimattolattian ja seinätapetit, tämän kaiken lisäksi söi autoon yksin jäädessään turvavyöt ja autonratin...eli sillä oli eroahdistusta. 
     Täplän hurjin seikkailu on luultavastikin se, kun se kerran karkasi illan hämärtyessä. Minä olin ihan paniikissa ja peloissani, etten näe sitä enää koskaan. Onneksi Täplä löytyi suunnilleen kilometrin päästä kotoamme ja melkein ehjänä. Tämä retki selittää sen, miksi täplällä on luppahäntä. Sen häntäluu nimittäin meni poikki karkureissun aikana ja ei ole sen jälkeen koskaan toiminut eikä noussut ylös :(. Täplällä olisi veikeästi pystyssä oleva häntä, kuten beagleilla yleensä, mutta tuntemattomaksi jääneen onnettomuuden vuoksi se on luppahäntä.
     Tällähetkellä Täplä viettää lokoisia mummelivuosiaan, opettaen nuorelle Asja-koiralle koiran elämän sääntöjä. Täplä on todella uskollinen äidilleni, joka on huolehtinut siitä oikeastaan koko Täplän elämän ajan. En itse vielä silloin alle 10-vuotiaana osannut ottaa vastuuta koirasta muun muassa sen ruokinnasta. Minä olin se, joka leikki Täplän kanssa ja äiti se, joka hoiti hoitamisen ja tämän vuoksi Täplä ei olekaan minuun koskaan ihmeemmin kiintynyt.

                                                                                           Vanja

• Nimi: Vanja
• Lempinimet: Vanski, Äiti kissa, äiti Miisu, Miisukka
• Rotu:maatiaiskissa
• Syntymävuosi: 2012
  
• Sukupuoli: naaras
  (leikattu)
  
• Luonne: varautunut vieraita ihmisiä kohtaan(menee piiloon), huolehtiva, kiltti

kuvaaja: Linda Toivonen

Onnellinen emokissa Vanja, kahden pentunsa kanssa kesällä 2014.

 Vanja on jo kolmas kissa talossamme minun elämäni aikana. Vanjasta sain kuulla serkultani Suvilta. Vanja löydettiin ulkoa läheltä Lahtea, josta kävimme sen sitten lopulta hakemassakin. Vanja oli löytyessään noin viiden viikon ikäinen suurisilpäinen pikkukisu. Sen kanssa löytyi neljä sisarusta ja emo, jotka pesueen löytäjä otti hoiviinsa ja kasvatti kesymmiksi. Serkkuni auttoi pentujen hoitamisessa ja kertoi yhtenä päivänä minulle yhdestä pennusta, joka oli kotia vailla. Minä tietysti kiinnostuin ja kerroin asiasta äidille.
     Pian olimmekin sitten jo pentua katsomassa Lahdessa. Olimme sopineet äidin kanssa, että ostopääätös tehtäisiin tällä samalla reissulla, jos tehtäisiin, koska oltiin kuitenkin Savonlinnasta asti tänne ajettu. Minä ihastuin kisunpentuun tietysti heti, koska kaikki pienet pörröiset eläinlapsethan nyt ovat söpöjä. Äiti oli aluksi vähän sitä mieltä, että Vanja on liian arka sopeutuakseen meidän vilskettä täynnä olevaan perheeseen, mutta heltyi kuitenkin. Minulla särähti jossain syvällä sisimmässä, kun serkkunikin sanoi, että siitä tuskin saa kesyä, vieressä nukkuvaa kissaa(juuri sellaistahan minä halusin..). Vanja lähti kuitenkin siis mukaamme ja jätti sisaruksensa ja tutun ja turvallisen pennun elämän taakseen.
     Yhteinen matkamme alkoi siitä, kun Suvi hyvästeli Vanjan ja antoi sen syliini. Menin autoon ja Vanja makasi reisieni päällä. Vanja nukkui siinä koko matkan ja uskoisin sen tutustuneen minuun jo jonkin verran siinä automatkalla. Olinhan sen ainut lämmin turvapaikka tässä hurjassa hurisevassa autossa keskellä suurta maailmaa. Kotona Vanjan ensimmäiset päivät kuluivat lähinnä kaikissa kisun kokoisissa piilopaikoissa lymyillen. Minä halusin opettaa Vanjaa kesyksi, joten rakensin sille peitoista pesäkoloja, joissa sen oli turvallista olla ihmistenkin lähellä. 

Lopulta Vanjasta kasvoi itsenäinen kaunis neiti kissa. Kesällä 2014 Vanja sai kaksi pentua villikissan kanssa, jonka olimme nimenneet Sakuksi. Näin Vanjasta tuli kahden kissanpennun onnellinen emo ja tällä kissakolmikolla olemme jatkaneet elämää tähänkin hetkeen asti...

                                                                           Veikka

• Nimi: Veikka
• Lempinimet: Poika kissa, Rontti, Poika(..no on meillä lempinimet :D... )
• Rotu:maatiaiskissa
• Syntymävuosi: 2014
• Sukupuoli: kolli (leikattu)
• Luonne: laiska, rento, veltto, ahne, sylikissa, kesy, ihana luonne, rohkea

Veikka oikeanpuoleinen.

Onko hyvin harjatut hampaat?

 Veikka on perheemme laiskin ja rennoin kissa. Se on saanut nimekseen Veikka sen vuoksi, että se on Lempin veli. Veikka on se kissa, joka on minun tyyliseni. Se antaisi vaikka vetää itsensä solmuun ja suunnilleen kantaa hännästä(mutta niin emme tietenkään koskaan tee!). Veikka on aika ahne ja sitä pitää välillä vahtia, ettei se syö siskonsa Lempin ja äitinsä Vanjankin ruokia.
   Veikka oli pennuista se, joka syntyi ensimmäisenä ja meinasi kuolla jo ensimmäisten minuutttien kuluessa. Vanja synnytti Veikan mummolassa saunan lauteiden alle kylmälle lattialle, vaikka parempiakin paikkoja olisi ollut tarjolla. Vanja kiipesi väsyneenä lauteiden päälle ja Veikka jäi kylmettymään lattialle, lauteiden alle. Onneksi mummini huomasi tilanteen käydessään kissojen luona ja keräsi Veikan lattialta peläten, että sen elämä olisi jo menetetty. Mummi kääri märän ja kylmän kisulapsosen huopaan ja lämmitti sitä sylissään. Jonkin ajan kuluttua viltin sisältä kuului kitinää ja kisu alkoi, kuin alkoikin venkoilla ja heilutella pieniä heiveröisiä jalkojaan.
   Noin alkoi Veikan kissamainen elämä. Mummi pelasti sen hengen ja oli kirjaimellisesti sankari. Mummi sai pennun juomaan maitoa emoltaan Vanjalta, vaikka se olikin pennulle alusi vaikeaa. Alun vaikeuksien jälkeen Veikasta on tullut hyvin ahne ja ihmisrakas sylikissa, lieneekkö johtuu sen aikaisesta lähikontaktista ihmisen kanssa?

                                                                                          Lempi

• Nimi:Lempi
• Lempinimet: Tyttö pentu, Pikku kisu, Valkone kissa (nää on jääny siltä ajalta, kun nimee ei ollu vielä :D)
• Rotu: maatiaiskissa
• Syntymävuosi: 2014
• Sukupuoli: naaras
• Luonne: arka vieraita ihmisiä kohtaan, kiltti, ovela, metsästäjä 

Ovela metsästäjä.

Lempi on saanut nimensä siitä, että se on meidän äidin lempikissa. Äitini on oikeastaan ainut ihminen maailmassa, jolle Lempi kehrää. Muita asioita joista Lempi tykkää on silittäminen(tutut ihmiset), leikkiminen, metsästäminen ja auringon ottaminen.

   Lempin geeneihin on ilmeisesti periyitynyt sekä Lahdesta löydetyn emokissansa Vanjan villikissageenejä, sekä isänsä Sakun villikissageenit. Päättelen asian olevan näin sen vuoksi, että Lempi on arka ja todella valpas kissa. Lisäksi Lempin ruokavalioon kuuluu ainoastaan muikut ja kerma (joskus vähän raksuja). Jos Lempille erehdytään syöttämään normaalia kissan purkkiruokaa tai muuta vastaavaa se oksentaan ne tunnin kuluttua ulos. Eli ilmeisestikään villikissan ruuansulatus ei kestä teollista ruokaa..

   Lempi on siis koltaan todella pieni kissa, koska syö säästellen ja erikoisruokavaliota. Se ei kuitenkaan tämän kisun elämää haittaa, sillä Lempi on virkeä ja aina valmis leikkiin, vaikka onkin kooltaan pienempi.

Näiden lisäksi meillä on asunut kaksi kissaa Viiru ja Kiisku. Perheessämme oli myöskin kissa nimeltä Eetu jo ennen minun elämääni, mutta heistä ei sen enempää. Elelevät nyt rauhaisaa ja kivutonta elämää kisssojen taivaassa ja katselevat sieltä pilven reunalta eläimellistä elämäämme. <3

Tässä oli nyt meidän omien lemmikkieläinten esittelyt, lukuunottamatta Asjaa(koirani), jolle on tulossa oma sivu. Lisäksi listaan kuuluisi akvaariokalamme, lajeja muun muassa neontetrat, miljoonakalat, platyt ja partamonnit. Hevosemme Miico on ehkäpä enemmän kotieläin, kuin lemmikki, vai mitä olette mieltä?...samallalailla se on kylläkin jo melkein perheenjäsen kuin nämä muutkin, mutta Miicosta lisääsen omilla sivuilla.