Rakkaalla lapsella on monta nimeä

Yleensä puhutaan varmaankin kesäkissoista, mutta minäpä nyt puhun kesähepasta. Se ei tarkoita mitään hevosten hylkäämisiä ennen talvea, vaan hevosta, joka asustaa mummolassa kanssamme kesän ja jatkaa elämäänsä muualla talven tullen.

Elikkä kaverini Monikan kaveri Iita omistaa hevosen nimeltä Topsu. Eli siis helpommin sanottuna kaverini Iita omistaa Topsun...noniin, eli kaikille varmaan tuli siis selväksi, että me emme ole ostaneet toista hevosta :D !

Tässä siis Topsu:

Topsu on jo meille melkein kuin "rakas lapsi", kuten muutkin ponit täällä (Miico ja Tinca siis). Onhan sillä jo kuitenkin monta nimeä oman lisäksi, kuten Toppe, Topleroone, Topuska, Topsukka ja Toppana. Lempinimet on kyllä mukavia, mutta sano vain Topsu.

Topsu on vuonna 1998 syntynyt lämminverinen hevonen ja sukupuoleltaan ruuna. Se on asunut jo pitemmän aikaa maaseudulla yhden hevoskaverinsa kanssa ja välillä itsekseenkin. Topsu ei ole mikään innokkain hevostraileriin menijä, joten sen lastaamiseen meni sujuvasti tunti. Yritimme muutaman kerran taluttaa sen vain suoraan koppiin, mutta se vain pelleili omien hoitajiensa kanssa ja jäi seisomaan lastausrampille. Monikan ja Iitan talutusyritysten jälkeen minäkin yritin.

Ensin Topsu ei olisi halunnut liikkua kanssani ollenkaan, kysyin sen omistajilta, että haittaako jos napautan vähän narunpäällä pepulle Topsua.. Se ei kuulemma haitannut, joten kokeilin. Topsu ei liiemmin vieraan ihmisen komentelusta tykännyt ja  peruutti muutaman askeleen, sitten se lähti ravaamaan trailerin ohi minä perässään. Vaikka kuinka yritin sitä pysäyttää, niin on se vaan niin ettei hevosen vetovoimalle mahda mitään, jos heppa on päättänyt juosta... Päästin siis narusta irti, jotten olisi joutunut nokkospuskaan. Topsu jolkotteli jonkun pikkurakennuksen taakse ja minä kiersin rakennuksen taa vastapäisestä suunnasta ja otin hepan kiinni. Siinä vaiheessa minulla särähti ja sanoin vaan Topsulle äärimmäisen napakasti, että: "Tätä ei jätetä tähän, ja tämä pelleily loppuu sitten NYT. Sinä menet koppiin vaikka kantamalla ja hommaa ei lopeteta, ennenkuin olet edes seisonut hetken kopissa."

Yritimme uudelleen niin, että minä talutin Topsua koppiin. Äitini oli liinan kanssa antamassa Topsulle tukea sen ajatuksille. No sittenpä me saimmekin sen traileriin, kun jatkoimme rentoa ja päättäväistä yrittämistä. Harmi vain, että takapuomin kiinni laittaminen ei sujunut tarpeeksi sukkelaan ja Topsu päätti peruuttaa kopista ulos. Sain pidettyä sen riimunnarusta kiinni ja se ei päässyt, kuin rampille seisomaan (tässä vaiheessa olen ikiommellinen, että minulla oli hanskat, koska muuten olisi ehkä tullut palovammat suunnilleen luuhun asti, mutta nyt ei mitään..) Kuitenkin Topsu päätti pyörähtää vielä ympäri, kylki vasten trailerin ulkoseinää. Eihän siinä, minä vain seisoin kopissa ja pidin vastaan et se ei lähtis taas karkuretkelle ja ulkopuolella olijat sirsivät hevosen suoraksi. Tämmän kaiken sessioimisen jälkeen saimmekin Topsun suoraan koppiin ja annoimme sille leipäpaloja useamman palkaksi. Trailerissa ei sitten ollutkaan mitään ongelmaa ja pääsimme lähtemään matkaan.
 
Ajomatka sujui rauhallisesti ilman mitään kommelluksia. Mummolan pihassa parkkeerasimme auton ja trailerin liiterin taakse, niin ettei hepat ihan heti ekana näe toisiaan ja aiheuta hämminkiä. Topsu vain 
 katseli ympärilleen vähän silleen "Jahas, missäs nyt ollaan...ai tuolla on kavereita, mennäänkö tutustumaan?"  Veimme Topsun siis suoraan muiden hevosten kanssa samaan aitaukseen, tietäen riskit mitä näin tehtäessä voisi sattua. Hevoset vain vähän haistelivat toisiaan vingahtelivat ja hirnahtelivat muutaman kerran ja erkanivat toisistaan kuka mihinkin suuntaan laidunta. Ensimmäiset päivät hevoset ovat nyt oleilleet selkeän värijaoittelun mukaan :D.

 Ponit katselivat hieman epäluuloisina "outoa uutta "mustaa lammasta" " :D

Topsu ei lannistunut, vaikka sitä syrjittiinkin. Se ymmärsi ottaa kaiken ilon irti siitä mihin ponit eivät pysty, muun muassa korkeammalla olevien puunoksien syöminen.

Nyt olemme lähinnä harjailleet Topsua ja vähän talutelleet sitä. Topsun suurin urheilusuoritus meillä ollessaan on se, kun se kävi kanssamme ponien loppukäyntien ajan (n.10min) taluttaen päiväkävelyllä metsäteillä. Ehkä me tästä ystävystymme ajan kanssa. Yhteistyömme Topsun kanssa on vielä hieman nihkeää, kun hän on minulle aivan uusi hevonen ja en tiedä, mitkä asiat ovat Topsulle ylitsepääsemättömän vaikeita ja mistä se ei pidä ja mistä pitää. Uskon kuitenkin, että pärjäämme tutustuttuamme. Se, että Topsu suostui kävelemään kanssani koppiin (vaikka olin sille vieras) kertoi minulle jo vähän siitä, että se ehkä mahdollisesti ymmärsi, etten ole antamalla vähällä periksi ja että minuun voi luottaa edes vähän, se sai myös minun luottoani kasvamaan itseäni ja Topsua kohtaan, joten kai sekin jo jotain oppi siitä tilanteesta. Toivottavasti tutustumisemme ja etenemisemme asioissa näin pikkuhiljaa jatkuisi turvallisin ja luottavaisin mielin tästä eteen päinkin koko kesän ajan, innolla odotan.