OSA2 Kirsin tallin leiri 2015

Noniin, jatketaanpa siitä mihin syksyllä jäin.. Olemme siis olleet leirillä jo tähän mennessä kolme päivää. Aiemmat kolme päivää voit lukea tästä. Meitä leiriläisiä on viisi kappaletta. Minä, Mari, Enna, Veera ja Iiris eli Iikki.

KESKIVIIKKO 5.8

Aamulla heräsin varttia vaille yhdeksän ja muut siinä tasan maissa. Emme jaksaneet vaihtaa yöpukuja vielä päivävaatteisiin, joten nostimme vain Iikinkin ylös sängystä ja siirryimme leirituvasta päärakennukseen aamupalalle. Minun masuni tuntui todelta tyhjältä ja oli erinomaista päästä aamupalalle. Söimme aamiaisen tavalliseen tapaan, eli ruoat oli levitelty pitkin pöytiä ja sitä rataa :D. Suunnittelimme samalla aamupalaa syödessä seuraavaa ratsastustuntia, joka alkaisi parin tunnin sisällä. Syötyämme palasimme leiritupaan vaihtamaan ratsastusvaatteita. Suunnitelmissa oli estetunti, joten pukeuduimme sen mukaisesti. Itse tykkään käyttää hypätessä ohutta pitkähihaista paitaa kuten esimerkiksi ne Marimekon raitapaidat. Hypätessä vain tuntuu todennäköisemmältä, että voisi vaikka tippua ja silloin pitkähihainen paita suojaa paremmin ihoa naarmuilta. Toisaalta yhtä hyvin voi kylläkin tippua myös kouluratsastuksessa, mutta plaapalii, tämä onkin tämmöinen olotila, jonka vuoksi pitkähihainen kuuluu estevaatetukseeni.

Lipiti...lipiti...lipiti..

Kisullakin kuuma, onneksi oli vettä tarjolla.

Siirryimme ulos. Ulkona oli tosi kuuma, vaikka olikin vasta aamupäivä. Menimme seisoskelemaan tallin käytävälle, koska siellä oli viileämpi. Pian Kirsi tulikin jo ulos ja me siirryimme narujen kanssa myöskin pihalle. Minä siinä aloin sitten marista siitä, etten oo ihan varma, et haluunko hypätä hevosella, kun olin tottunut menemään ponilla, joka mahtuu kääntymään ahtaammassakin tilassa. Kirsi oli kuitenkin vahvasti sitä mieltä, että hevonenhan sen olla pitää, juurikin sen vuoksi, että saan vaihtelua ja vastapainoa ponilla hyppäämmiselle. No ratsumme jakautuivat siis näin: minä menin Väinöllä, Veera Pölyllä, Enna Rossilla, Iikki Simeronilla ja Mari Korrilla. Haimme hevoset ja varustimme ne aika nopeasti, koska meille oli taas tullut kiire jostain ihme syystä. Kiireen keskellä Iiriksen ratsulle ei meinannut löytyä satulaa, mutta onneksi sekin kuitenkin löytyi ja pääsimme siirtymään auringon paahtamalle ratsastuskentälle.

Verkkasimme hevoset siinä ihan itsenäisesti, ennen kuin Kirsi alkoi pitää tuntia. Väinö tuntui ihan kivalta muuten, paitsi ettei se ollut oikein halukas tekemään laukannostoja, saatikka sitten laukkaamaan muutenkaan. Tämä pieni ongelma johtui ihan vain minusta, jäin puristamaan vähän liikaa jalalla/polvella ja se vähensi Väinön halukkuutta olla yhteistyökykyinen. No, ne olivat vaan lämmittely laukannostoja, joten eipä se mitään. Hetken kuluttua meillä olikin sitten jo esteitä kentällä. Tulimme aluksi yhtä ristikkoa oikeassa kierroksessa pitkän sivun suuntaisesti, sitten ristikon taakse laitettiin toinen este ja tulimme siitä sarjan pari kertaa. Tehtävään lisättiin vielä kolmas este,  eli kokorataleikkaa linjalle ristikko jonka korkeutta muuteltiin sitten tilanteen mukaan. Väinö oli nyt jo paljon parempi ratsastaa, vähän piti kannustaa etenemään ja kerran se karkasi ulkoavuiltani(vasen pohje, vasen ohja) käännyttäessä oikealle, koska en vain käyttänyt tarpeeksi ulkoapuja(vasen pohje ja vasen ohja). Lopuksi tulimme vielä tehtävässä olleen ensimmäisen osion yksittäisenä niin, että edessä oleva este otettiin pois ja tulimme vain jälkimmäisen esteen pystyesteenä. Väinö oli jo tässä vaiheessa väsynyt, mutta jaksoi kuitenkin hyvin hypätä viimeisenkin hypyn. Rossikin hieman pienenä ponina meille oli aika väsynyt ja ei olisi enää jaksanut hypätä, mutta tuli kuitenkin Ennan pyynnöstä. Iikin ja Simpan viimeinen hyppy oli sitten se kakun veroinen hyppy. Eli Iikki tipahti, sen vuoksi, että olivat tulleet esteelle hieman vinolla linjalla ja Simpalle unohdettiin kertoa, että edessä oli este. Iikin tasapaino ilmeisesti horjahti ja siellä hän sitten istuskeli maassa. Lopulta Iiris ja Simeronkin tulivat viimeisen hyppynsä hyvin ja teimme loppuverryttelyt. Loppukäynnit olisin halunnut mennä kävelemään maastoon, mutta emme voineet, koska tammat olivat siellä laiduntamassa.

Tultuamme puomille riisuin Väinöltä satulan ja suitset ja jätin ne puomin päälle. Väinölle oli tullut todella kuuma ratsastuksen aikana. Minäkin riisuin itseltäni kuuman turvaliivin ja vein Väinön suoraan jalkojen suihkutukseen. Suihkun vesi on viileää, tai suorastaan kylmää, jotta hevosen jalat viilenisivät rasituksen jälkeen. Minulla oli niin kuuma, että suihkuttelin itseänikin kylmällä vedellä. Koska se tuntui minusta niin hyvältä, suihkuttelin myös Väinön yltäpäältä kylmällä vedellä ja sekin vaikutti ihan tyytyväiseltä...ei ainakaan yrittänyt väittää asiassa vastaan :D . Suihkuttelusession jälkeen minä olin ihan märkä ja Väinö oli ihan märkä ja kaikki kyseli "Millon sie oot Satu valmis?" ja "Kauanko siulla vielä kestää?" ja "Millon me päästään?", eli suihku oli selvästi suosiossa. Sitten vein Väinön takaisin puomiin...ööm..ääm..höööm...ööm..en tehnyt sille vissiin siinä mitään toimenpiteitä, eli irroitin sen puomista ja vein takaisin talliin :'D (olimpas järkevä). Tallissa laitoin Väinölle jokaiseen jalkaan kylmäyssuojat ja annoin sille ruoan ja jätin syömään sitä. Seuraavaksi auttelin Simeronille kylmäyssuojat jalkaan ja kävin viemässä Väinön satulan ja suitset puomilta varustekoppiin.

Esteratsuni Väinö.

Ryömimme kaikki leirituvan kautta syömään, olikin jo sopivasti nälkä. Minulla ja Iikillä kesti leirituvassa vähän pidemmän aikaa, koska vaihdoin kuivat vaatteet ja siirryimme vasta sen jälkeen muiden perästä syömään. Ruoaksi oli lasagnea ja minä jo melkein osasin syödä salaattia, se oli ihanan raikasta ja maukasta(oli ihan outoa, etten ollut aijemmin ymmärtänyt salaatin herkullista puolta). Ja taasen siirryimme ruoan jälkeen leiritupaan koomaamaan musiikkia kuunnellen ja herkkuja syöden. 

Kolmikon lähdettyä uimaan minä ryhdyin korjaamaan ikkunan hyrrysverkkoa, jotta saisimme huoneessamme ilman vaihtumaan. En tiennyt oliko minulla tähän mitään lupaa, mutta oma-aloitteisesti irroirin itse verkkokehikon ikkunasta. Marssin sen kanssa päärakennuksen eteiseen ja otin löytämästäni purkista niittipyssyn. Nidoin Veeran avustuksella verkon kiinni kehikkoon ja menin asentamaan verkkoa leirituvan ikkunaan. Jouduin repimään ikkunan karmeissa olevia nastoja tyylikkäästi ja erittäin luovasti irti Pringles-purkilla, koska vanhat nastat estivät kehikon mahtumisen ikkunaan. Operaatio oli valmis juuri sopivasti, kun muut tulivat takaisin uimasta. Se, että käytin niittiPYSSYÄ omin lupineni ei onneksi aiheuttanut sanktioita ja ikkunasta tuli oikein toimiva. 

Pringles purkin monipuolista käyttöä.

Kyllä pysyi ötökät tämän asennuksen jälkeen pihalla :)

  
Nyt ollaankin jo siinä vaiheessa päivää, että on vuorossa päivän toinen ratsastustunti. Sain ratsukseni Enskan, Iikki BB:n, Enna Onnin, Mari Tertun ja Veera Humun. 

Tunnilla tehtiin tehtävää, jossa käännyttiin lyhyen sivun keskeltä keskihalkaisjalle. Keskihalkaisijan ensimmäisen kolmannesosan keskeltä tehtiin volttikasi (numerot 1. ja 2.). Sen jälkeen jatkettiin suoristetulla hevosella keskihalkaisijalinjaa ja sen keskelle tehtiin pysähdys (numero 3.). Pysähdyksestä jatkettiin edelleen suoraan keskihalkaisijaa. Halkaisijan viimeiselle kolmannekselle tehtiin taas volttikasi, nyt vain toiseen suuntaan, kuin ensimmäisen kolmanneksen volttikasi oli tehty (numerot 4. ja 5.). Muistaakseni kaikki eivät olleet kovin riemuissaan "joutuessaan" koulutunnille, mutta minä oikeastaan halusin sitä tosi paljon. Halusin mennä koulutunnin juurikin Enskalla ja nyt oli tämän tunnin osalta kaikki toiveet täytetty. Enää ei tarvinnut kuin ratsastaa. Enska on hieman vino vasemmalle, joten sitä oli ihan kiitettävän vaikeaa saada taipumaan oikealle. Välillä en välttämättä ratsastanut volttikasiin ollenkaan vasempaan kierrokseen tehtävää lenkkiä(volttia), vaan ratsastin sen sijaan kaksi volttia oikealle. Alkutunti menikin tuota tehdessä ja oli puoliväli käyntien aika. Muiden annettua jo hepoilleen pitkät ohjat minä jatkoin vielä Enskan kanssa taivuttelua ravissa. Kun se onnistui jo paremmin--> Kirsi antoi meillekkin luvan kävellä ja Enska luultavasti huokaisi helpotuksesta :D. Tässä välissä Kirsi tarjoili meille vesipullojamme ja joimme, olisinpa voinut tarjota Enskallekkin... Kävelyn jälkeen jatkoimme tehden keskihalkaisijan ilman volttikaseja ja ilman pysähdystä. Noiden sijaan tulimme keskihalkaisjan laukassa. Tarkoituksena oli nostaa aina vasen laukka, tultaessa vasemmalta ja oikea laukka oikealta tultaessa. Niin...kyllähän se...tuotah...OLI tarkoitus juu... No nyt kävi siis niin, että vasenta laukkaa Enska tuli tosi hyvin. Nosti ensimmäisestä pyynnöstä ja jatkoi loppuun asti. MUTTA oikeaa laukkaa en saanut mitenkään nostettua. Vaikka kaikki apuni pyysivät nostamaan oikean laukan(ei vasenta) niin ratsunipa päätti nostaa aina vain vasemman. En voi käsittää mitä tässä tapahtui, pyysin niin selkeästi, kuin vain suinkin pystyin, mutta jossakussa oli kyllä nyt oikosulku. Ylensähän ratsastuksessa virheistä saa syyttää vain itseään, ei hevosta, mutta vielä en ole kylläkään keksinyt, että mitä tein väärin :P . No, jokatapauksessa Enska nosti vasemman laukan IHAN KOKO AJAN, molemmista suunnista. Sitä ei todellakaan tuntunut kiinnostavan, mitä minä yritin pyytää ja itselläni oli juuri sellainen avuton "en tiiä pitäskö tässä nyt itkeä vai nauraa"-olotila (taisin kuitenkin päätyä nauramaan). Luultavasti selitys tuolle oikosululle, ettei homma tominut löytyy juurikin siitä ratsuni vinoudesta ja lopulta sain hieman fuskata ihan luvan kanssa. Nostin laukan keskihalkaisijalle kääntyvästä kulmasta, jolloin hevonen oli jo valmiiksi taipuneena oikeaan suuntaan ja sain nostettua oikean laukan, mutta oli kyllä työn takana. Lopuksi teimme loppuravit ja loppukäynnit. Enska ja Humu jäivät seuraavalle tunnille, joten niitä ei tarvinnut hoitaa pois, vaan veimme ne seuraaville ratsastajille. Tunnin jälkeen suihkuttelimme muiden hevosten jalat ja harjailimme hevoset ja veimme ne laitumelle takaisin, paitsi BB:n, joka jäi talliin kylmät jalassa. 

Kävelimme suoraan syömään kanarisottoo. Hihhii ja söin salattia taas entistä enemmän, nami namps :P . Ruokailusta ei sen kummemmempaa, siirryimme leiritupaan lötkyämään. Seuraavaksi meillä oli tarkoituksena ajaa Simeronilla kärryillä, joten Veera lähti kiltisti hakemaan meille Simppaa. Sillävälin me muut vain makoilimme, kuin kuolleet. Pikkuhiljaa Enna ja Mari valuivat ulos, ilmeisesti varustamaan Veeran kanssa Simppaa. Hetken kuluttua Veera tuli leiritupaan ja kysyi, et olikohan se BB jäänyt taas talliin. Kysymyksen kuultua, Iikki sekos ja ryntäs Pepsukan luo talliin. Itse siirryin seuraamaan kentän laidalle iltapäivän ratsastustuntia...myös Iikki tuli siihen vietyään BB:n ja me vaan naurettiin siinä ja häirittiin kiltisti tunnin pitoa selittämällä ties mitä Kirsille :D hupsiiiis. Päätettiin Iikin kaa, et me ei nyt auteta varustamaan Simeronia, vaan puramme sen sitten kärryilyn jälkeen. Toisaaltahan tuo oli ihan järkevää, koska ei viiden ihmisen ole mitään järkeä hoitaa yhtä hevosta, vai mitä? 

Kun meneillään ollut tunti loppui, kävin ottamassa Simeronin irti puomista ja peruutin sen pois puomista. Sitten ohjasajoin sen kentälle, en tajunnut, että minun olisi vissiin pitänyt jo istua siinä kärryssä, joten kävelin vain kärryn perässä, eli tavallaan ohjasajoin :D. Kentällä nousin kärryyn istumaan ja mentiin muutama kierros käyntiä ja sitten ravailtiin ja sit vaihtuikin kuski. Simppaa ei enää noin sadannen kierroksen jälkeen homma kiinnostanut, no ehkä ihan ymmärrettävää, kun me vaan naurettiin siellä ja se joutui kiertämään vaan rinkiä. Normaalisti se olisi varmaan tästä puuhasta tykännytkin..no mut meillä oli kivaa.

Voe teitä nykyajan nuoria, montako sattaa kierrosta vielä? (tämä kuva vitsillä, tilannekuva)

Iloinen Simeron kärryheppana.

Kärryilyn jälkeen minä ja Iikki hoisimme Simeronin pois, niinkuin olimme suunnitelleetkin. Tapani mukaan selvittelin Simeronin häntää noin puoli tuntia...tarkoituksena ei suinkaan oollut liirata leirikastetta, vai olikohan. Oltiin koko päivä pohdittu leirikastettamme, koska paikalle oli saapunut paljon mahdollisia leirikasteen pitäjä henkilöitä mm. Henna, Henna, Moona, Maria ja Anni. No oli miten oli, saimme Simpan hoidetuksi ja palautimme sen laitumelle kavereiden joukkoon.

Tämän jälkeen meidän _piti_ mennä leiritupaan. Puimme päällemme likaantumiskelpoiset vaatteet, sillä ennustettavasti niitä tultaisiin seuraavaksi tarvitsemaan. Sitten tapahtui sellaista, että...leirikaste. Anni tuli luoksemme ja oli sillee "Jooooo...laittakaapa silmät kiinni tällä huivilla ja blaablaablaa xD". Teimme työtä käskettyä ja sidoimme silmämme huiveilla. Tässä välissä mietin, et miten teen jalkani kanssa, kun siinä oli sellanen lääkärin määräämä juttu, et en ois saanut kulkea paljaalla jalalla pihalla, ennenkuin pikku haaverinni olisi parantunut. Kuitenkin annoin vain asian olla ja kävelin paljain jaloin pihalle muiden kanssa. Seisoimme rivissä ja meille syötettiin jotain ?limaista kastiketta?, oisko ollut kanakastike ehkäpä. Palanpainikkeeksi joimme "oikein maukasta" ehkäpä suolakurkku/etikkavettä, yäkh. Sanottakoon nyt sekin vielä, et Iikki vaan sylki siinä kokoajan, jopa Anni(ruokkijamme) sai kokea Iikin tehokkaan alpakka/laama tekniikan. "Maittavasta" ruokahetkestä jatkoimme matkaamme kohti letkusuihkutus paikkaa ja siinä saimme kävellä jalkapohjia myöten pienessä mudassa samalla kylmää letkuvettä niskaan saaden, hyrh. Tässä meille maalattiin oiken kauniit kasvomaalauksetkin ja saimme mudasta käsivarsille "ihohoidon".

Syömässä ties mitä.

Matka jatkuu.

Vettä tulossa.

Suihkusta etenimme märkinä hiekkakentälle, jossa suoritimme tehtäväradan. Radassa täytyi muun muassa ryömiä maassa olevien puomien välistä, piti kävellä maassa olevaa käyttä pitki(jos astui ohi, niin tuli kylmää vettä päälle, itse kastuin yhden kerran), täytyi seisoa rivissä ja tanssia tiputanssia(voit vain kuvitella meidät :D), radan lopuksi täytyi tehdä kuperkeikka ja minä potkaisin vahingossa Veeraa ja Iikkiä, mutta minkäs sille voi, kun on silmät kiinni. Palasimme vielä suihkutettaviksi ja näin meidät oli kastettu leirille. -->riisuimme huivit ja villiinnyimme entisestään.

Kohti hiekkakenttää.

Polvistunut armoa anelemaan :D?

Odotellessa jotain yleistä keskustelua, kai..

Matkalla suihkuun...taas..

Ootellaan suihkutusta..vaikka letkuki viel maassa :D

Tämän jälkeen lähdimme ihan omasta tahdostamme pyörimään mutaan ruunapellon alareunaan. Se ei ehkä ollut oja, jossa pyörimme... Tätä muistellessa ihan naurattaa, koska olimme aika pöllöjä ja oli hauskaa. Ensin löysimme mäestä pienen muta-alueen, mutta emme voineet sitten jättää tilannetta vain siihen, vaan puikkelehdimme sähkölankojen välistä ruunalaitumen ulkopuolelle ja löysimme sieltä noin polveen asti upottavan mutakuopan :D. Siitä se riemu sitten vasta alkoikin. Olimme luulleet, että joutuisimme leirikasteessa uimaan tyyliin jossain lantalassa, mutta koska näin ei ollutkaan niin tämä uusi leikkipaikkamme tuli tarpeeseen, kun purimme varautuneisuuttamme. Nonii, elikkä..me hypimme aluksi vain jaloilla polvia myöten mudassa. Tilanteen edettyä minä ja Iikki istuimme mudassa. Kohta muukin poppoo joukon tyhmyyden tiivistyessä istahti mutaan, Iikin jo maatessa mahallaan liejussa :D (nauran täällä ääneen tätä kirjoittaessa, koska ihan liian hyviä muistoja). Iikki nousi ylös ja alkoi pienoinen mutasota ja kun sota kerran alkaa, niin sitä on vaikea saada loppumaan.. Heittelimme ilmeisesti Iikin kanssa vähän muitakin, kuin vain toisiamme sillä mudalla ja tuli kyllä samalla mitalla takaisin. Nyt olimme kaikki yltäpäältä mutaisia ja irroittauduimme mutalammikosta ja puikkelehdimme sähkölankojen lävitse takaisin ylös pihamaalle. Voin vain sanoa, että saavuttuamme pihaan Kirsin ja Annin ilmeet olivat todella näkemisen arvoiset(yhdistettynä hämmästynyt, kauhistunut, iloinen ja ties vaikka mitä muita ilmeitä)...heidän leuat tyyliin loksahti maahan silleen: "OHO." Annin kuvatessa Kirsi vain nauroi meille ja ei oikein tuntunut tietävän mitä olisi pitänyt sanoa. Pääsimme nyt sitten ihan kunnon kylmään letkusuihkuun, jotta olisimme edes vähän puhdistuneet. Tämä kylmässä suihkussa seisominen kesti sinällään aika pitkään ja me siinä seisoimme ja kalisimme. Tästä tuli siirto lämpimämpään pihasuihkuun ja me ehkä vähänniinkuin riisuimme jo enimpia mutavaatteita siihen ulos. Tämän jälkeen kävimme vielä ihan tavallisesti leirituvassa suihkussa ja vaihdoimme yllemme yöpuvut.

Ei oikeeestiiih :'D

Että semmoinen oli 2015 leirikasteemme.

Yritin tässä välissä siivota vähän kameran muistikorttia, mutta eihään sitä mitään tullut, kun Iikki jankkaa vieressä: "Mennää ulooos, mennää ulos, mennää nyt ulos auttaa Kirsii, nii päästää aikasemmin syömää." Menimme siis Iikin kanssa ulos muiden jäädessä leiritupaan. Kävimme etsimässä kirsin ja pyysimme tekemistä, jotta iltatoimet etenisivät nopeammin. Alkutöiksemme menimme niittämään pari kottikärryllistä tuoretta heinää talliin vietäväksi. Sen jälkeen Kirsi pyysi jompaakumpaa pitämään Sirusta kiinni, jotta kirsi saisi piikitettyä sen. Iikki meni, kunhan olimme käytännön syistä vaihtaneet minun kumpparit ja Iikin crocsit keskenämme. Työllistämättömänä muistin, että meillä oli jäänyt päivällä kentän lanaus kesken, juuri ennen leirikastetta, niin minä lähdin jatkamaan sen homman loppuun. Ajellessani ihailin varsojen viimeisiä iltaleikkejä.

Miulla oli vähän vaikeuksia saada lanaus-vempele käynnistymään, koska en osannut käyttää käsijarrua(jos oikein ymmärsin myöhemmin kysyttyänni). Lopulta sain koneen käynnistymään nostettuani käsijarrun ylös. Ja hupsis, unohdin sen sitten ylös ja ajelin kentän tasaiseksi laskematta käsijarrua alas. Kentän ollessa valmis lähdin ajamaan vempelettä autotalliin..ylämäessä se kuitenin alkoi takkuamaan ja ei suostunut liikkumaan. Ihmettelin tätä kummaa käytöstä, kunnes Kirsi tuli ja laski käsijarrun alas ja johan alkoi taas homma toimia. Onneksi en onnistunut rikkomaan vekotinta.. 

Kannoimme vielä Iikin kanssa vettä talliin hevosien karsinoihin ja lähdimme herättämään muuta leiriporukkaa koomasta iltapalalle, Kirsin jäädessä jatkamaan iltahommat loppuun. 

Noh niin, minä ja Iikki edelleen reippaina ja muu porukka puoliunessa siirryimme päärakenukseen iltapalalle kellon ollessa 23.30. Mari, Enna ja Veera lähtivät iltapalalta 12.00 takaisin leiritupaan nukkumaan. Sillävälin minä autoin Iiristä laastaroimaan ja puhdistamaan sen päivällä tullutta hiertymää. Join vielä kaakaoni loppuun ja lopetimme keskustelumme Kirsin kanssa ja valuimme nukkumaan. Ennen nukahtamista laitoin vielä Iirikselle aamuksi puoli yhdeksäksi herätyskellon soimaan, koska Iiriksen oli määrä lähteä leiriltä päivää aijemmin pois ja kohti Helsinkiä.

TORSTAI 6.8.

 Iirikselle tarkoitettu herätyskello soi sitten aamulla 8.30. Heräsin siihen ja aloin herätellä Iikkiä: 

mie:   "Iikkii, siun pitäis herätä, ku siun pitäis pakata siu laukku." 

          "IIKKI, siun pitäs herätä, ku kello on jo vähä yli puol." 

Iikki: "Joo mie herään kohta."

                                   .....oleilin ja oottelin siinä 20min...

mie:   "Kello on jo 8.55, kyytis tulee puolen tunnin päästä!"

Iikki: "No joo, iha sama..zzz..."

mie:  "Nii ja siu iskäs tulee tähä ihan kohta."

Iikki: "Ihan sama."

mie:   "Nii no siu pitäs pakata ne tavarat."

Iikki: "Iha sama."

Sit myö siinä keskusteltiin tolleen vähän aikaa(olin luvannu herättää Iikin). Lopulta en enää kamppaillut..

mie:  "Noh, ihan sama."

Kiipesin itse alas sängystäni muiden herättyä kellon ollessa yhdeksän. Siinä Iiris sitten unisena alkoi soittelemaan iskälleen, et voisko se tullakkin vasta kymmeneksi. Kyytinsä oli kuitenkin lähtenyt jo ajamaan tallille päin, niin Iiris vaan pomppaa ihan paniikissa sängystään ylös ja rupesi viuhtomaan tavaroitaan laukkuunsa. Sit se aneli minuu auttaa pakkailee sen tavaroita, mut mie ystävällisesti kieltäydyin, koska se ei voinu herätä sillon, kun mie pyysin. Sitten iikki juoksi siinä ympäri taloa kun päätön kana ja tunki tavaroitansa kiireessä laukkuun, meidän muiden valmistautuessa rauhassa aamupalalle. Kannoin vielä lopulta Iiriksen kanssa hänen tavaransa autoon ja palasin itse syömään aamupalaa Marin, Veeran ja Ennan kanssa.

10.45 olimmekin jo syöneet ja varustaneet ratsumme. Nousimme päivän ensimmäisen tunnin ratsujemme selkään. Minä menin Humulla, Mari Onnilla, Enna Korrilla ja Veera Tertulla. Ratsastimme kaikki ilman satulaa. Tunnin tehtävä oli sellainen, jossa tultiin kentän lyhyensivun jälkimmäiseen kulmaan voltti, voltin jälkeen suoristus pitkällesivulle ja tehtiin pohkeenväistöä uralta keskihalkaisijalle(kentän keskipisteeseen), jossa suoristus ja väistön lopetus, sitten kentän keskipisteestä keskihalkaisijalinjaa pitkin seuraavan lyhyensivun keskelle. Tulimme tätä tehtävää jonkin aikaa ensin tähän suuntaan ja sitten vieltä toiseenkin suuntaan. Lopetettuamme tuon tehtävän siirryimme keskiympyrälle laukkaamaan, laukka suijuhui hyvin kumpaankin suuntaan ja Humu oli ystävällinen. Laukkojen jälkeen jatkoimme ravaten uraa pitkin ja tulimme askeleenpidennyksen kokorataleikkaalle. Enna ottikin askeleenpidennykset Korrin kanssa tosissaan ja juoksivat sellaisia 20:nen kilometrin pituisia askenia. Enna oli lähellä kuolla nauruun ratsunsa selässä, mutta selvisi nyt kuitenkin hengissä tästä. Marillakin oli joku oma spesiaalisysteemi meneillään, mutta kskityin omaan ratsastukseeni, niin en sitten ottanut siitä sen kummemmin selvää. Tunti oli siis leppoisa ja kiva. Harjailimme, suihkuttelimme ja puunailimme jälleen kerran ratsumme tunnin jälkeen takaisin laiduntamaan.

Oli vuorossa päiväruoka. Maiskkis ja namps, ruoaksi oli tarjolla spagettia ja jauhenlihakastiketta. Syötyämme jäin juttelemaan vielä Kirsin ja Hennan kanssa niitänäitä sisälle, ennen kuin lähdin talliin riisumaan Humulta kylmät pois jalasta. Samalla, kun palautin Humun ruunalaitumelle jäimme Ennan ja Marin kanssa pesemään ruunien juoma-allasta. 

Tämän jälkeen me pidimme teoriatunnin, jolla juoksutimme ja irtohypytimme Taikaa ja Urkkia.Kuvia lähinnä vain Urkista..
Ensin Taika:

Sitten Urkki:

  
Kun Urkki oli villeilynsä villitellyt, niin alkoi hyppääminenkin sujua.

Kun veimme juoksutuksen ja irtohypytyksen jälkeen Urkin ja Taikan takaisin laitumelle haimme minulle BB:n ja Veeralle Simeronin alkavaa tuntia varten. Harjailin BB:tä rauhassa ja luulin, että minulla oli paljon aikaa puunailla sitä. Noh, toisin kävi ja minulle tuli kiire. Onneksi tallille oli saapunut Karkki ja Emma ja kaikkia ihania ja avuliaita hepan laittajia. He harjasivat hevosen minulle siinä sitten kokonaan sillävälin, kun itse hihhuloin leirituvassa pukemassa housuja ynnämuita. Kun palasin puomille minua odottikin jo täysin valmiiksi varustettu hevonen, heheh.. Veera(Simeronilla) ja Henna(Urkilla) lähtivät maastoon ja minä, Enna ja Mari jäimme istuntatunnille kentälle. Ratsastin siis BB:llä, Mari Rossilla ja Enna Pölyllä.Tunnilla me ravattiin ja ravattiin ja ravattiin...ööm me olimme oikeastaan koko tunnin vain pääty-ympyrällä ja ravasimme. Välillä vähän laukkaakkin, siinäkin omaa istuntaa miettien lähinnä. Mielestäni tämä tunti ei sujunut minun ja BB:n osalta niin hyvin kuin maanantain tunti. En vain päässyn istumaan yhtä napakasti, rennosti ja hyvin kuin edellisellä kerralla ja tästä johtuen myös BB oli hankalampi ratsastaa ja istua. BB oli ehkäpä vähän jäykkä, mutta kuitenkin kiva. Ei sillä, ettenkö minä olisi muka ollut itse yhtään kankea..jalkani nousivat jatkuvasti ja sitärataa, en oikein osannut istua...

Tunnin jälkeen purimme ratsujamme pois tosi nopeasti, sillä meillä kaikilla oli ihan kauhea nälkä ja luulimme, että pääsisimme syömään. Olimme siis hoitaneet vauhdilla hevoset, tai siis kaikki pienemmät olivat hoitaneet siinä lähinnä hevostani pois ja minä vaan pidin sitä siinä puomilla pystyssä..hupsista. Harjailtuamme laitoimme kaikki ratsumme vain talliin ja luulimme menevämme syömään, mutta ei meillä sitten ollutkaan vielä ruokaa. Poikkesinkin sitten ratsastuskentän laidalle kuvaamaan iltapäivätunnin kaikkia lapsia, jotka olivat laittaneet ratsuani ja kuvanneet meidän leirituntiamme. Sitten pääsimmekin syömään, MUTTA mie en mennytkään syömään, vaan menin auttamaan seuraavia tuntilaisia selkään ja menin vasta sen jälkeen syömään. Saavuttuani ruokapöytään muut olivatkin jo syöneet ja lähdössä leiritupaan :D. Ruoaksi oli kalapuikkoja ja perunamuussia, sen syötyäni en edes meinannut muistaa syöneeni sitä juuri äsken, koska olin ollut niin nälkäinen. Palasin takaisin ulos ja hain BB:n tallista (kerrankin unohtamatta sitä sinne, niinkuin kaikki leirimme aikana meinasivat tehdä jatkuvasti BB:n suhteen, siis myös minä), vein sen laitumelle. Ennen leiritupaan löhöämään menemistä katsoin kuvaamieni tuntilaisten kanssa heidän ratsastuskuviaan ja analysoimme niitä. Pian Karkki tulikin siihen toimittamaan minulle ostamaansa karkkilähetystä(minulle), maksoin sen ja vein sen leiritupaan.

Levättyöni hetkisen tulin takaisin ulos ja vein Väinön tallista laitumelle. Jäin pihapiiriin juttelemaan kaikkien ihmisten kanssa. Yksi heistä kertoi minulle koko kiintoisan elämäntarinansa heppojen kanssa ja sain tietää taas jotain uutta :) .

Tuntien loputtua, ihmisten kaikottua ja illan rauhoituttua me istuskelimme yhdessä puomin päällä ja juttelimme niitänäitä. Aikamme istuskeltua Mari kävi ajamassa lanaus-vempeleen autotallista kentän reunalle ja siirtyi istumaan kyytiin selkä menosuuntaan, jotta näkisi tähystää taaksepäin. Tämä sen vuoksi, että minä ajoin ja olisin voinut kaataa kentän tolppia, jos kukaan ei olisi ollut vahtimassa. Saimme lanattua Marin kanssa kentän oikein siistiksi. Yhdessä vaiheessa Kirsi yritti huutaa meille, että kävisimme ajellen täyttämässä tammojen vesitankin. Kumpikaan meistä ei meinannut kuulla Kirsin pyyntöä vempeleen hurinan ja räminän yli. Kirsi nauroi meidän olevan ihan kuin Kirsin iskä ajaessa tallipihan koneilla, kun hänkään ei koskaan kuulemma kuule mitään :D.

Kuitenkin saimme pyynnön ymmärretyksi ja lanauksen jälkeen ajelimme tammalaitumen viereen ja haimme vesitankin. Mari opetti minua peruuttamaan kärry perässäni ja saimme tämänkin homman yhteistoimin sujummaan mallikkaasti. Kun sanon mallikkaasti, niin en nyt tarkoita mallikelpoisesti, siis niin, että siitä nyt pitäisi mallia ottaa..ajoimme nääemmä niin, että minä ajoin, mari istui takanani selkänojan päällä takaperin ja Enna etukauhassa..Veera käveli esimerkillisesti vieressä. Vietyämme tallin yläpihalla täytetyn vesitankin, takaisin tammalaitumen viereen ajoimme ylös, minä kauhassa, Mari ratissa ja Enna selkänojalla, Veera kävellen. Seuraava noin puolituntia menikin toisen ratsastuskentän lanaamiseen minä ratissa, Enna kauhassa ja Mari vahti perässä, ettei tolppia kaatuisi. Illan viimeisenä hommana taluttelimme varsat talliin ja lähdimme itsekin syömään iltapalaa Kirsin jäädessä ruokkimaan heppoja.

Iltapalalla keskustelumme oli tosi soljuvaa ja hauskaa. Keskustelun aihe vaihtui aina minuutin välein ja syötiin siinä noin 40min. Keskustelimme muun muassa kermavaahtoällösiirappikahvista, smetanaristiretkestä, kärpäsen kuntoradasta(kärpänen juoksi pyöreän lampun reunaa ympäri, ja sekös oli meistä hirmuisen hauskaa), myöskin pintelistoori tuli läpikäytyä. Tukehtumisvaara oli kerran jo lähellä, kun oli liian hauskaa, mutta selvisimme onneksi kaikki elävinä sänkyihin asti. Oli ihana huomata, että huoneemme lämpötila oli laskenut aivan hurmaavan viileäksi ja oli siitä johtuen helposti nukuttava yö tiedossa. Juuri ennen nukahtamista poistelin kamerasta ylimääräisiä kuvia ja sitten uinahdin kahdeksan tunnin yöunille.

PERJANTAI 6.8.
PiiiiRRRRRRRRRRRrrrrrrrrr! Kello soi aamusella pikkuista vaille yhdeksän ja on surukseni kerrottava, että leirin viimeistä päivää viedään. Ja sitäkin surullisempaa on todeta ja myöntää, että on täysin mahdollista unohtaa kokonaan, mitä tänä perjantaina tapahtui. Leiriporukkana saimme koottua ajatuksistamme sellaisen muistikuvan, että mahdollisesti söimme tortilloja...luonnollisestikin ruoka on se eniten mieleen jäänyt asia :D. No joo, me emme myöskään pitäneet leirikisoja, vaan ratsastimme kaksi tuntia ihan normaalisti. Kumma kyllä, meistä kukaan ei muista mitä tehtiin, tai millä hevosilla..dementia iskee. Mutta näin nyt vain kävi. Siivoilimme leirituvan ja pakkailimme, sitten olikin aika hajaantua jo kotimatkalle.

Minä lähdin äitin kyydillä mummolaan ja muistaakseni kävimme samana päivänä vielä ratsain uittamassa omat heppamme. Iltani menikin sitten (mummolassa) hevosten iltatoimissa esimerkiksi vesiastioita pesten ja täytellen.

Miico siellä odottikin jo :3

Perustilanteet eivät olleet muuttuneet poissaollessani :D : Tinca söi tavalliseen tapaansa, Miico paimensi "rouvaansa" ja Topsu..no Topsu nyt vain on, autuaan tietämättömänä mistään mitään :D

Voi tätä leiriä, oli huippu kivaa! Ja nyt voin todeta tänne postauksen loppuun, (kuten ykkösosassa moitin), että kiitos kaikki ihanat <3 ja laitanpa nyt kutenkin tähän loppuun vielä pari kuvaa. :)

Vauhtiavauhtiaaaaa !

Elämä jatkuu, seuraten uusia polkuja, mitäköhän tulevana kesänä, se jää nähtäväksi :) ...